Korennot kiinnostavat satoja

"Sudari", "sutari", "sussari" ja lajiryhmän odonata-nimestä vääntämällä "odo". Rakkaalla sudenkorentoharrastajalla on monta nimeä, sillä sudenkorentoharrastus on vaikea sana. Korentoharrastus on kasvattanut suosiotaan Suomessa nollasta sataan viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Hentokeijukorento (Lestes vires). Kuva: Miikka Friman

- Tulitikkuja, joilla on siivet. Niitä sitten pällistellään ja kuvataan, kuvailee biologi ja korentoharrastaja Rainer Rajakallio Rautjärveltä.

Sudariharrastus räjähti Suomessa vuonna 2002. Silloin julkaistiin Sami Karjalaisen kirja Suomen sudenkorennot. Kirja esitteli ensimmäistä kertaa vuoden 1956 jälkeen suomalaisten sudenkorentojen määritysperusteet.

Suomen Sudenkorentoseura perustettiin vuonna 2006. Nyt aktiiviharrastajia on jo satoja.

Rajakallion mukaan sudarointi on helppo aloittaa, koska lajia voi harrastaa kaikkialla, missä on vähänkin vettä. Mökki- tai uimarantakin käy.

- Tarvitaan vain retkikamppeet, määritysopas ja vaikkapa itse tehty hyönteishaavi. Ei maksa paljoa.

Haavilla pyydystettäviä korentoja tutkaillaan, jonka jälkeen ne päästetään vapaaksi. 

Ei sentään lähdetä helikopterilla bongaamaan.

Ei syrjäytä lintuharrastusta

Osa sussareista kerää vuosipisteitä lintuharrastajien tavoin.

- Ei tilanne ole lähellekään niin tautinen kuin lintujen kohdalla. Ei sentään lähdetä helikopterilla bongaamaan, Rajakallio muistuttaa.

Sudaroinnista ei tule kilpailijaa lintuharrastukselle, sillä lintuharrastajia on Suomessa noin 10 000 ja lintulajejakin noin 430.

- Sudenkorentolajeja on tavattu Suomessa 59 lajia. Jos tyydyttää vain pinnojen kerääminen, ne on nopeasti kerätty, ja into voi laantua, Rajakallio kertoo.

- Pinnojen kerääminen on vähän kuin postimerkkeilyä. Jos sen sijaan syventyy sutarien ekologiaan, käyttäytymiseen ja evoluutioon, lähde on loputon.

Korennoilla menee vaihtelevasti

Rantojen rakentaminen, soiden ojittaminen metsätalouden ja turvetuotannon tarpeisiin ja ilmastonmuutos runtelevat tiettyjä sudenkorentolajeja.

-Täällä Etelä-Karjalassa saa olla iloinen pitkään, jos näkee pohjaukonkorennon. Se pitäisi ottaa huomioon, kun mietitään soiden turvekäyttöä, Rajakallio sanoo.

Uhanlaisluokituksia tarvittaisiin enemmän.

Parikkalan Siikalahden erikoisuus viherukonkorento on harvinaistunut merkittävästi. Suomessa uhanaliseksi on luokiteltu kuitenkin vain kääpiötytönkorento, jota tavataan enää vain kahdessa pienessä esiintymässä Suomenlahden rannalla.

- Uhanlaisluokituksia tarvittaisiin enemmän, biologi korostaa.

Rajakallio tekee työkseen korentokartoituksia. Suomessa on luonnonsuojelulailla rauhoitettu täplälampikorento, sirolampikorento, ja lummelampikorento, joiden esiintymistä Rajakallio tutkii esimerkiksi rakentamis- ja turvealueilla.

Osa Suomen sudenkorentolajeista on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä. Esimerkiksi eteläntytönkorentoa esiintyy nyt koko Etelä-Suomessa. Aikaisemmin niitä oli harvassa.

Suomeen hiipii myös uusia lajeja etelästä. Suomeen on tullut neljä uutta sudenkorentolajia kymmenessä vuodessa.