Koe uusi yle.fi

Verohallinto: Yritysten siirtohinnoittelussa merkittäviä ongelmia

Yhtiöiden sisäisellä siirtohinnoittelulla kikkailu on verohallinnon mukaan merkittävä ongelma. Vuoden alussa aloitettu hanke on parantanut verohallinnon mahdollisuuksia puuttua ongelmaan. Vuosittainen verotulojen menetys on keskimäärin 320 miljoonaa euroa.

talous

- Verohallinnon tekemä arvio verotulojen vuosittaisesta menetyksestä on sen tiedon varassa, mitä on käytettävissä, painottaa johtava veroasiantuntija Sami Laaksonen verohallinnosta. Laaksosen mukaan ongelmallisten tapausten tutkiminen voi viedä vuosia ennen mahdollista maksuunpanoa.

Verohallinnon tekemän riskianalyysin aikarajaus on viisi vuotta, koska se on jälkiverotarkastuksen aikaraja.

Valtion menettämistä verotuloista syntyi epäselvyyttä, kun Helsingin Sanomat uutisoi eilen keskiviikkona valtion menettävän vuodessa 1,6 miljardia siirtohinnoittelukikkailun vuoksi. Lehden lähteenä oli eduskunnan tarkastusvaliokunnan kesäkuinen mietintö. Siinä ei mainittu, että verohallinnon arvio koski viittä vuotta eikä vuotta.

Arvion mukaan vuosittainen menetys on keskimäärin 320 miljoonaa. Verohallinto painottaa, että vuosittaiset erot arvioidun verovajeen ja toteutuneiden oikaisujen välillä voivat olla hyvin suuria.

Asiaa selvittämään on saatu lisää työvoimaa.

Sami Laaksonen

Tiedossa on joka tapauksessa, että kyse on merkittävästä verotuksellisesta ilmiöstä.

- Siihen on päätetty panostaa aikaisempaa enemmän. Verohallinnossa aloitettiin vuoden alussa hanke, jonka myötä asiaa selvittämään saatiin lisää työvoimaa, Laaksonen kertoo Yle Uutisille.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax (vihr.) on kuvaillut, että Suomessa siirtohinnoittelun ongelmien hoito on lapsenkengissä.

- Jälkijunassa olemme verrattuna muihin kehittyneisiin valtioihin. Mutta en sanoisi, että lapsenkengissä. Päätös hankkeesta saatiin viime vuonna. Sittemmin on menty huimasti eteenpäin, Laaksonen sanoo.

"Yleisluontoinen tutkimus ei auta"

Laaksonen vertaa Suomea Tanskaan, joka on monessa suhteessa samankaltainen maa kuin Suomi.

- Tanskan verohallinnossa ollaan Suomea pidemmällä siirtohinnoittelun tutkimisessa. Siellä muun muassa julkaistaan vuosittain verohallinnon raportti maan parlamentille, hän kertoo.

Tuija Brax puolestaan on vaatinut hallitusta tekemään tarkastusvaliokunnan vaatiman selvityksen siirtohinnoittelun ongelmista.

- Oma kokemukseni on, että mielekkäintä on tutkia konkreettisisa tapauksia. Jos jotain puututtavaa ilmenee, silloin on saatava lisää voimavaroja, jotta saadaan lisää konkreettisia tuloksia, Laaksonen kuvailee.

- Yleisluontoinen tutkimus ei oikein auta. Ongelma on jo tunnistettu ja se on merkittävä ilmiö, Laaksonen toteaa.

Siirtohinnoittelun on oltava markkinaehtoista

Verohallinnolla on käytettävissään kaikki mahdolliset lähteet, yhtiöiden ilmoittamat ja julkinen tieto, mikä on mahdollista kaivaa tietokannoista ja vastaavista.

Kansainvälisten yhtiöiden on pakko hinnoitella eri maissa toimivien osiensa keskinäiset liiketoimet. Siirtohinnoittelu on laillista vain silloin, kun se on markkinaehtoista. Yhtiön sisäisistä kaupoista on maksettava käypä hinta, ei liikaa eikä liian vähän, minkä avulla verotettavaa tuloa on siirretty matalamman verotuksen maihin.

Jos yhtiö poikkeaa näistä vaatimuksista verohallinnolla on mahdollisuus puuttua asiaan. Muissa maissa on vastaavat säädökset. Valtioiden välisten verosopimusten myötä verotusoikeutta jaetaan valtioiden välillä.