Kastike koukuttaa kanansiipien kavereita

Pirkanmaalla syödään lähes puolet koko maan kanansiivistä, alueella asuu kuitenkin vain kymmenesosa suomalaisista. Aika moni hotkii niitä joka viikko.

ilmiöt
Mies ottaa siipeä
Mari Vesanummi / Yle

Yksi innokkaista siipiveikoista on Ilveksen entinen pelaaja Timo Peltomaa. Hän muistaa hurahtaneensa siipiin joskus 1990-luvun alussa, Suomessa ei silloin siivistä vielä tiedetty mitään.

- Maajoukkuereissulla oltiin, taisi olla British Columbiassa kun pääsin ensimmäisen kerran maistamaan. Siivet ovat loistavan makuisia. Ne ovat sopivan tulisia, siihen kylkeen aurajuustodippi ja tietysti olut, Peltomaa sanoo.

Timo Peltomaa löysi joukkuetovereineen nopeasti Lempäälään vastaperustetun siipipaikan. Pian Tampereelle perustettiinkin Suomen ensimmäinen siipiravintola. Harri Lehtosen ja Pekka Yli-Houhalan pakeilla Peltomaa käy yhä usein, mutta on innostunut laittamaan siipiä myös kotonaan.

- Kerran viikkoon tulee siipiä laitettua ja perhekin tykkää.

Tamperelaista hifistelyä

Peltomaa uppopaistaa pakastettuja siipiä 180-asteissa rasvassa keittimessään noin 5-7 minuuttia. Kokeneemmat ja vaativammat asiakkaat osaavat jo kysyä kauppiaaltaan tai ravintoloitsijaltaan kaksiluisia siipiä yksiluisten sijaan.

- Monissa ravintoloissasaa jo nykyään valita. Yleensä valitsen kaksiluisia, sillä niitä on helppo syödä. Siinä on tietty tekniikka, Peltomaa kertoo.

Yleensä valitsen kaksiluisia siipiä, sillä niitä on helppo syödä.

Timo Peltomaa

Kun siivet on kypsennetty rasvakeittimessä, ne laitetaan kannelliseen astiaan, jonka pohjalle on laitettu siipikastiketta. Sitten hölskytellään ja ravistellaan niin, että kastiketta on kaikkialla.

- Louisiana hot sauce on suosikkini, silloin puhutaan Buffalo wingseistä, Peltomaa tunnustaa.

Innokkaimmat siipien ystävät käyttävät kastiketta kuulemma jopa aamupuurossa. Peltomaa pitäytyy itse liharuoissa, kuten lihapullissa tai kanafileissä, mutta ymmärtää kyllä villin gourmet’n päälle.

- Porukat käyttävät sitä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, siihen kastikkeeseen jää koukkuun.

Ei mitään kiekkoilijan arkiruokaa

Kastikepullon kyljessä lukee: rypsiöljyä, rapsiöljyä, cayennepippuria, viinietikkaa, vettä, suolaa ja valkosipulia ja vielä A-vitamiinia.

- Terveysruokaa ihan selvästi, Peltomaa nauraa.

- Kyllä sitä jotain paheita pitää olla elämässä, jos ei nyt ihan joka päivä näitä syö.

Kastikkeessa on melkein puolet rasvaa, eikä uppopaistetut kanansiivetkään ihan terveysruoaksi yllä. Kanansiipiä ei Peltomaa peliuran aikana popsinutkaan ihan milloin vain.

- Uran aikana piti tarkkaan katsoa, että koska niitä söi. Ei missään tapauksessa peliä edeltävänä päivänä, silloin pitää tankata energiaa. Saunailtoihin tilattiin kyllä aina.

Ravi- ja kiekkomiesten tuliaisia

Kiekkoilijoita ja raviporukoita on kiittäminen tai moittiminen siitä, että kanansiivistä on tullut tamperelaisten uusi perinneruoka. Tieto levisi näistä porukoista pikkuhiljaa ja sitten levisi kulovalkean lailla. Nykyään siipiä saa Tampereella liki joka kuppilasta, ja varsinaisia siipiravintoloitakin on Tampereella ainakin neljä.

Siipiä syödään kermaviiliin tehdyn aurajuustokastikkeen kanssa. Peltomaan vinkki on lisätä hieman majoneesia joukkoon, näin kastikkeesta tulee pehmeämpää. Kanan kanssa tarjoillaan myös porkkana- ja selleritikkuja, niitä tosin ei Peltomaan annoksesta kannata etsiä.

- Minä jätän ne jäniksille, en tykkää niitä syödä. Selleri ilmeisesti tasoittaa vatsaa, mutta minulla on sellainen maha, ettei se selleriä tarvitse, Peltomaa kuittaa.