Robin-elokuvan ohjaaja fanittaa fanittamista

Elokuvaohjaaja Inari Niemi ymmärtää hyvin, miksi nuoret tytöt kiljuvat teinisensaatio Robinin keikoilla. Fanitus on turvallinen tapa kokea ihastumista, mutta myös väline itsen ja identiteetin muovaamiseen.

kulttuuri
Robin
Tomi Mikkola

Inari Niemi on kesän mittaan seurannut läheltä 13-vuotiaan turkulaisen Robin Packalenin elämää ja keikkoja. Elokuva Robinista tulee ensi-iltaan joulukuussa. Niemi muistaa hyvin oman lapsuutensa idolin.

- Minulla on vankka Dingo-fanitausta, taisin tosin olla ekalla luokalla, kun Dingo hajosi eli se ei ollut teinifanitusta. Mutta menin sifonkihuivit käsissä ja pääsin keikallekin jäähalliin katsomaan. Olin silloin vasta seitsemän ja minun piti lähteä kesken konsertin kotiin isän kanssa, kun tuli nukkumaanmenoaika. Minulla on kuitenkin edelleen tallella Dingo jäähalli -85 -backstagepassi. Leijuin sillä ihan kiitettävästi koulussa, hän nauraa.

Elokuvan kuvaukset ovat vieneet Niemen Robinin keikoille ja Turkuun, muun muassa purjehtimaan Robinin kanssa. Fanittaminen keikoilla näyttää edelleen samalta kuin ohjaajan lapsuudessa.

- Se on kyllä yhä kovin omistautunutta, tuonikäiset fanit ovat omistautuneita verrattuna aikuisiin. Jotkut tytöt kiertää kaikkia keikkoja. Nyt myös internetillä on tosi iso vaikutus, myös siihen, miten tämä ilmiö lähti käyntiin.

Fani kokeilee ihastumista

Niemen mielestä fanittamisella on tytöille iso merkitys.

- Nuoremmille tytöille fanittaminen on turvallista ihastumista, usein juuri miespuolisiin artisteihin. Fanittaminen on turvallinen tapa kokea ihastumista poikaan, joka ei ole liian lähellä.

Fanittaminen on turvallinen tapa kokea ihastumista poikaan, joka ei ole liian lähellä.

Inari Niemi

- Lisäksi Robin tekee musiikkia, joka on tosi hyvää tuonikäisten mielestä. Moni fani sanoo, että "se on niin positiivinen ja mukava ja välitön" eli meininki on iloista, sekin on yksi mikä viehättää, kuvailee Niemi.

Inari Niemi pystyy hyvin samaistumaan nuoriin faneihin. Fanittaminen on myös yhteisöllisyyttä.

- Se yhdistää kavereita, että suhtautuu intohimoisesti johonkin. Teini-ikäiset hakevat vahvoja tunnekokemuksia kaikesta, ja jos musiikkiin saa intohimoisen suhteen, niin siitä tulee iso osa elämää.

Fanittaminen voi olla myös väline itsen etsimiseen, identiteetin muovaamiseen ja erottautumiseenkin.

- Yhtä tärkeää on varmasti ilmoittaa, ettei fanita Robinia, etenkin pojille. Mitä tahansa tuonikäiset tytöt fanittaakin, niin pojat ei ainakaan sitä fanita, hän kertoo.

Robin ottaa huomion rennosti

Minkälaista kuvaa sitten valmisteilla oleva elokuva luo Robinista, osana Robin-ilmiön ylläpitämistä?

- Yritetään mahdollisimman todenmukaista kuvaa taltioida. Mielestäni keikoilla ja muutenkin yleisfiilis on ollut hauska ja rento ja dokkariinkin tulee hyvä fiilis päällimmäiseksi yhtään ponnistelematta.

- On muitakin mielenkiintoisia puolia. Robin on 13 ja tosi poikkeuksellisessa tilanteessa tuonikäiseksi. Yritetään saada muitakin juttuja mukaan, mitä suosio on tuonut tullessaan.

Niemen mielestä Robin pärjää yllättävän hyvin kaiken huomion keskellä.

- Minkälaista on olla palvonnan kohteena... paljon vähemmän draamaa tästä on tullut kuin ajattelin. Robin osaa ottaa huomion jotenkin yllättävän hyvin ja rennosti - onkohan siitä myös apua, että on 13, että "ihan sama ja mennään hyppiin trampoliinille".

- Hän osaa jättää omaan arvoonsa negatiiviset puheet, rentoudesta ja hällä väliä -asenteesta on tosi paljon hyötyä, ohjaaja Inari Niemi kuvailee.

Ryhmä päättää kuvausurakkansa Robinin keikkataltiointiin Hämeenlinnan Verkatehtaalla 18. elokuuta.