Kehitysvammaisten seksuaalisuudesta puhutaan viimein

Kehitysvammaisten seksuaalisuus on tabu. Se näkyy siinäkin, että esimerkiksi fyysisesti keski-ikäisillä naisilla ei ole tietoa siitä mitä vaihdevuodet ovat.

terveys
Mies ja nainen halaavat
Mika Viljanen / Yle

Minulla on oikeus ilmaista seksuaalisuuttani sanoilla ja kosketuksella. Minulla on oikeus tuntea ja rakastaa. Minulla on oikeus määrätä omasta kehostani. Kukaan ei saa kohdella minua väkivaltaisesti.

Esimerkiksi nämä seksuaalioikeudet lukevat selkokielellä tamperelaisen Rongankodin aulassa.

Rongankotia pyörittävä Tampereen kaupunkilähetys on jo vuosikymmeniä tarjonnut päivätoimintaa ja esimerkiksi asuntoloita kehitysvammaisille. Tänä syksynä toiminta täydentyy viiden vuoden seksuaaliterveys-projektilla.

Tiedonpuute on valtava, sillä seksuaalisuudesta ei oikein puhuta, sanoo vastaava projektityöntekijä Riitta Palonen-Munnukka.

- Seksuaalisuus on tabu edelleen. Tosin nykyään opiskelijat tiedostavat, että seksuaalisuus on osa kehitysvammaisenkin elämää.

Nyt saa kysyä vapaasti

Tarvetta seksuaaliterveyskasvatukselle on, sillä esimerkiksi yhdessä ryhmätapaamisessa nousi keski-ikäisten lievästi kehitysvammaisten naisten kesken esille niin vaihdevuodet, gynekologi kuin mammografia. Sanat olivat tuttuja, mutta mitä ne oikeastaan merkitsevät, oli hämärän peitossa.

Ryhmän naisille oli suuri helpotus, kun asioista saikin kysyä vapaasti. Seksuaalisuus jää helposti kaiken muun jalkoihin kun tulee epäily lapsen kehitysvammasta, sanoo Riitta Palonen-Munnukka.

- Elämä menee sekaisin. Apua haetaan, lasta tutkitaan ja hoidetaan. Perhe on pienessä kriisissä. Siten kun diagnoosit ja hoitopaikat ovat selvinneet, huomataan että pieni ihminen onkin jo murrosiässä.

Kehitysvammainen onkin yhtäkkiä aikuinen

Valtaväestön lapsille opetetaan seksuaalisuudesta asioita jo pienestä pitäen. Tietomäärä, joka vuosien aikana omaksutaan miltei automaattisesti, on valtava. Vieraiden kyytiin ei saa lähteä, muista pestä peppukin, olet arvokas eikä sinua saa koskea luvatta, sinulla on omat rajat, mutta ihastuakin saa.

Kehitysvammaisen lapsen kohdalla saatetaan kuin yhtäkkiä huomata lapsen olevan fyysisesti täysi-ikäinen. Kehitysikä voi silti olla aivan muuta.

- Riitta 50 vuotta, kehitysikä 9 vuotta ja hameenhelmat heiluvat. Tällä tavalla voi kuvata kehitysvammaisen seksuaalisuutta. Se ei ole koskaan tasapainossa fyysisen iän kanssa.

Rongankodin projektin aikana tuotetaankin selkokielistä materiaalia jokaiselle kehitysiälle, jotta myös keholtaan 50-vuotias ja mieleltään 9-vuotias saa itselleen sopivaa tietoa.

Osa vanhemmista vaikenee

Kun kehitysvammaisten aikuisten lasten vanhemmille puhuu vaikka vanhempainillassa seksuaaliterveydestä, voi olla hyvin hiljaista. Aihe koetaan hankalaksi. Toisaalta monissa tapahtumissa pyörivät ne samat valveutuneet ja tiedonjanoiset vanhemmat ja läheiset.

Kehitysvammaisten seksuaalinen kaltoinkohtelu on nousussa

Riitta Palonen-Munnukka

Nukkuvaa karhua ei saisi herättää, sillä eihän tiedä mitä vielä tapahtuu. Tutkimukset puhuvat toista, sanoo Riitta Palonen-Munnukka. Vaikenemisen sijaan seksuaalisuudesta puhuminen on kultaa. Kun tietää, ei joudu harhaan.

Tosin ei vain vanhemmilla tai sukulaisilla vaikenemisongelmaa ole, vaan myös hoitohenkilökunta tarvitsee koulutusta. Pitäisi olla sinut oman itsensä kanssa.

- Jos ohjaaja ei ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, eikä kohtaa asiakkaan seksuaalisuutta, se voi ilmetä puuhasteluna. Tehdään hirveästi muita töitä, vaikka henkilö haluaisi kysyä. Aihe mitätöidään.

Ammattilaisetkin tarvitsevat koulutusta

Ammattilaisten kouluttaminen on osa projektia ja esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulu ja Pirkanmaan ammattiopisto ovat lähteneet mukaan. Viiden vuoden projektin aikana tapahtuu paljon muutakin. On läheisten kanssa tapaamisia, yksilöasiakkaita otetaan vastaan, on tulossa teemailtoja sekä selkokielisiä tekstejä kehitysvammaisille itselleen.

Lisäksi 20. elokuuta aukeaa nettipalvelu, jonka kautta voi lähettää kysymyksiä vaikka nimettömänä, tai vaihtoehtoisesti jättää omat yhteystietonsa yhteydenottoa varten. Tässä kohtaa netti auttaa ja on oiva apukeino.

Hyväksikäyttötapauksiakin saisi ehkäistyä

Netissä on kuitenkin sudenkuoppia, sanoo Riitta Palonen-Munnukka. Netissä toimimisen säännöistä on puhuttava, sillä siellä ajautuu helposti väärään seuraan.

Jokainenhan meistä haluaa olla haluttu ja ihailtu.

Riitta Palonen-Munnukka

- Sehän on ihan totta, että kehitysvammaisten seksuaalinen kaltoinkohtelu on nousussa. Ainakin ilmoitusten määrästä päätellen.

Tiedon kautta hyväksikäyttöäkin saataisiin ehkäistyä.

- Jokainenhan meistä haluaa olla haluttu ja ihailtu. Kun ei olla annettu turvataitokasvatusta, mihin ne omat rajat loppuvat ja kuka saa koskea, niin tapahtuu näitä asioita. Kehoon kajotaan enemmän kuin ihminen itse haluaa.

Turvataitokasvatus on iso osa projektia. Tapaamisissa kerrotaan kuinka hakea apua. Myös henkilökunnan olisi tiedettävä mitä tehdä, mikäli epäily hyväksikäytöstä tulee esiin.

Seurusteleminen on hyvä juttu

Ei sovi unohtaa niitä ihaniakaan asioita. Ihastuminen, seurusteleminen, ehkä jopa naimisiinmeno voivat olla jossain vaiheessa ajankohtaisia, ja se on hyvä, sanoo Tampereen kaupunkilähetyksen Riitta Palonen-Munnukka.

- Nykyään on entistä enemmän pareja, jotka seurustelevat. Asuntoloissamme suositaan parisuhdetta ja voidaan nukkua vaikka viikonloput yhdessä.

Naimisiinmenosta taas päätetään pari kerrallaan.

- Mikäs siinä, jos katsoo että on hyvä olla parisuhteessa. Sehän on hieno homma, että on kiva kaveri rinnalla koko aika.