1600-luvun nälänhätä ajoi äärimmäisiin tekoihin

1600-luvun viimeisten vuosien ankara nälänhätä johti Suomessa jopa äärimmäisiin tekoihin. Ihmiset ryöstivät ruokaa ja etsivät syötävää jopa kirkoista. Lisäksi asiakirjoista löytyy tietoa ihmissyönnistä, Aamu-tv:ssä vieraillut tutkija kertoo.

Kotimaa
Mirkka Lappalainen.
Tutkijatohtori Mirkka Lappalaisen uudessa kirjassa matkataan 1690-luvulle. Tuolloin ilmasto muuttui muutamaksi vuodeksi niin, että nälänhätä iski Suomeen ja aiheutti äärimmillään jopa ihmissyöntiä.

Koko 1600-luku ja varsinkin vuodet 1695-1697 olivat maassamme erittäin sateisia ja kylmiä. Lisäksi kasvukausi oli hyvin lyhyt ja kesät olivat erittäin sateisia. Näiden seurauksena kahden kovimman vuoden aikana sato jäi minimiin. Paikoin sitä ei saatu lähes lainkaan. Lisäksi katoalue ylti aina Suomesta Ruotsiin ja Liivinmaalle saakka, joten ruokaa ei ollut edes lähialueilla.

Tämän seurauksena maahamme tuli äärimmäinen nälänhätä. Maamme väestön kuolleisuusprosentti oli noina vuosina 25-30.

- Se oli omassa mittaluokassaan. 1900-luvun nälänhädässä Kiinassa ja Neuvostoliitossa kuoli määrällisesti paljon enemmän ihmisiä, mutta prosentit Suomessa olivat ihan omaa luokkaansa, Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijatohtori Mirkka Lappalainen kertoo Aamu-tv:n haastattelussa.

Hänen mukaansa edes 1800-luvun nälänhätien kuolleisuusluvut esimerkiksi Irlannissa ja Suomessa eivät yltäneet samaan.

1600-luvulla Suomessa oli asukkaita noin 350 000.

Hätäruoasta äärimmäisiin tekoihin

Ihmisten keinot selvitä hallavuosista olivat moninaiset. Talonpojat selvisivät tavallisesti kaskeamalla, kalastamalla ja niin edelleen, mutta 1600-luvun lopulla normaalit hengissä selviämisen strategiat romahtivat.

- Yhtäkkiä ei saanutkaan mistään mitään. Lopulta oli pakko syödä homeista viljaa, mistä aiheutui sairauksia. Oli pakko syödä pettuleipää, jossa ei lopulta ollut muuta kuin sitä pettujauhoa.

Luonnosta ruokaa ei saatu sen takia, että koko järjestelmä romahti. Ihmiset söivät kaikenlaista hätäruokaa, muun muassa olkia, joka tukki koko ruuansulatusjärjestelmän ja vei sitten lopulta hengen, Lappalainen kertoo ihmisten hädästä.

Lopulta suomalaiset olivat vuoden 1697 keväällä niin huonossa kunnossa, että tänne iski erittäin pahoja kulkutauteja. Ne selittävät kovat kuolinluvut.

Äärimmillään nälänhätä johti ihmissyöntiin. Asiasta on jopa muutamia dokumentteja.

- Yksi tapaus on, jossa ilmeisesti aika häiriintynyt perheenäiti otti hengiltä kaksi lastaan ja söi heidät. Hän teki saman myös jollekin naapurilleen.

Lappalaisen mukaan juttua pidettiin jo silloin luonnottomana ja karmeana, joten ei naapurien syönti ollut mikään ihmisten keino ratkaista asioita.

Nälän lisäksi ihmisiiin iski henkinen alennustila. Oli psykoosia ja ihan ymmärrettyjä ryöstöjä.

- Murtaudutaan sinne, missä on ruokaa. Aina jollakin jossain aitassa jotain on. Murtaudutaan kirkkoihin, joissa on öylättejä hätätilassa syötäväksi.

Kaiken karmeuden ohella Mirkka Lappalaisen huomio kiinnittyi siihen, että kaikkein kurjimmillakin katsottiin olevan ihmisarvo. Heistäkin pidettiin huolta. Paremmassa asemassa olevan velvollisuus oli pitää huolta heikommassa asemassa olevista.

- Humaani asenne kerjäläisiä kohtaan yllätti, tutkijatohtori Mirkka Lappalainen kertoo.

Yleisteos mustasta aukosta puuttui

- Aihe on sellainen varsinainen Suomen historian musta aukko ja käännekohta. Vaikka aiheesta on aika paljon satojen vuosien aikana kirjoitettu, niin modernia kokoavaa yleisesitystä tästä ei ole, perustelee Suomen ja Pohjoismaiden historian tutkijatohtori Mirkka Lappalainen kiinnostustaan aiheeseen.

Asian ajankohtaisuutta lisää ilmastonmuutokseen ja väestönkasvuun liittyvät teemat, Lappalainen jatkaa.

Tutkijatohtorin mukaan tietoa satojen vuosien takaisista asioista oli yllättävän hyvin saatavilla. Ruotsissa tuotettiin siihen aikaan harvinaisen tehokkaasti erilaista arkistomateriaalia asiakirjoineen.

Mirkka Lappalaiselta ilmestyy tällä viikolla kirja Suomen suuresta nälänhädästä vuosina 1695-1697.