1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Lukijoiden kanssa syntynyttä

"Mannerheim on uusi musta"

Keskustelu Mannerheim-elokuvan ympärillä kuohuu netissä. Kuten Tuomas Enbuske twiitissään kirjoittaa, on Mannerheim muotislangia lainaten tämän hetken "uusi musta" eli siis se kuumin juttu. Yleä kritisoidaan ankararasti, mutta osa puolustaa taiteellisia vapauksia.

Aimo Tukiaisen veistos "Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas" (1960) Nykytaiteen museon aukiolla. Kuva: Touko Yrttimaa / Yle

Kommenttien perusteella Mannerheim vaikuttaa olevan osalle kansasta edelleen myyttinen sankarihahmo, jonka tulisi nauttia miltei täydellistä koskemattomuutta, niin ihmisten ajatusten, kuin mediamaailmankin osalta. Keskustelijoiden mukaan Mannerheim määrittää suomalaisuutta vahvasti vielä tänäänkin. Jopa niin paljon, että elokuvantekijöille on jo ehditty langettaa väkivaltaisia uhkauksia.

"Mannerheim itsesään ei kuohuta, elokuvantekijät kyllä. Kun kyseessä on historiallinen hahmo ja verorahoitus, on syytä pitäytyä faktoissa. Ylen tarkoitus ei ole ottaa taiteellisia vapauksia, vaan PALVELLA kaikkia suomalaisia."

Vähän nuoremmalle polvelle Marski kuitenkin näyttäytyy ensimmäisenä suomalaisena kosmopoliittina, jolle pelkkä päällikön osa on riittämätön. Tabuja rikkovaa roolia odotetaan myös innokkaasti.

"Tällainen elokuva on arvokas ja rikastaa kulttuuria. Se myös auttaa murtamaan tabuja ja luo keskustelua. Se on loppujen lopuksi taiteen tarkoitus."

"Mutta kai 20.000 euroa on halpa hinta siitä että ihmiset pakotetaan kohtaamaan omat ennakkoluulonsa."

Osalle koko keskustelu näyttäytyy poliittisena kohuna tai pelkkänä tarkoitushakuisena elokuvan markkinointikikkana.

Joka tapauksessa tämänhetkinen Mannerheim-keskustelu tuntuu herättävän samanlaisia tunteita kuin muutama vuosi sitten Katarina Lillqvistin Mannerheimin ja kirgiisiläispojan suhteesta kertova animaatio Uralin perhonen.

Jälleen yksi perimmäisistä kysymyksistä tuntuu olevan se, pitääkö historiallista hahmoa käsitellä esimerkiksi elokuvassa pelkkien faktojen kautta, vai voiko tekijä ottaa taiteellisia vapauksia, ja tehdä kohteestaan uusia tulkintoja - jopa sellaisen suomalaisen ikonin kuin Mannerheimin kohdalla?

Verkkokeskustelijat pukevat asian karrikoidusti näin: vähän sama kun Nelson Mandelasta tehtäisiin elokuva, pääosaa esittäisi Ilkka Koivula ja elokuva sijoittuisi Norjaan.