Asiantuntijaksi pääsee heppoisin keinoin

Asiantuntija-asemaan pääsee mediassa aiempaa helpommin. Asiantuntijoilta ei vaadita enää tiettyä muodollista tai tieteellistä pätevyyttä, mikä kasvattaa julkisuudessa ääneen pääsevien kirjoa. Ongelmana on, että tämä johtaa myös heppoisen mutu-tiedon tai kaupallisesti motivoituneiden puheenvuorojen levittämiseen.

media

Asiantuntijuus on kärsinyt samanlaisen inflaation kuin julkkiksen käsite, sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen. Hänen mukaansa kuka tahansa, joka antaa lausuntoja mediassa voi olla asiantuntija - jos hänet sellaiseksi kerran nimitetään.

- Asiantuntijalta ei enää vaadita perinteisiä kriteerejä eli tieteellistä koulutusta ja ammatillista erikoistumista, Väliverronen sanoo.

Esa Väliverrosen mukaan tavalliset ihmiset myös brändäävät itsestään hanakasti asiantuntijoita. Ruokabloggaaja esiintyy ravitsemusasiantuntijana, media-alan sekatyöläinen sosiaalisen median asiantuntijana tai kolumnisti talousviisaana. Ilmiö liittyy etenkin oman uran edistämiseen. Henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva asiantuntijuus aiheuttaa kuitenkin ongelmia.

- Tähän itsensä brändäämiseen liittyy usein henkilökohtaisia intressejä. Ja näitä taustoja ei useinkaan tarkasteta vaan ajatellaan, että asiantuntija on automaattisesti puolueeton ja neutraali taho, Väliverronen kuvaa.

Esimerkiksi luontaistuotteiden puolesta puhuvalla terveysasiantuntijalla tai uutta ohjelmistoa kehuvalla tekniikkatietäjällä saattaa siis olla oma, kaupallinen lehmänsä ojassa.

Tietäjien taustojen tarkistaminen on haastavaa

Toimittaja Jaakko Karhu tunnistaa ongelman. Hän tekee Ylen A-Studio: Stream -ohjelmaa, jonka tavoitteena on päästää ääneen uudenlaisia asiantuntijoita. Verkkomaailmassa näitä tuoreita näkökulmia riittää - vaikeampaa on niiden merkittävyyden arvioiminen.

- On tietenkin hienoa, että nykyään esiin nostetaan myös sellaisia tietäjiä, joilla ei ole muodollista tutkintoa tai statusta. Mutta onko toimittajilla aina mahdollisuutta tarkistaa, tietääkö haastateltava oikeasti sen minkä väittää tietävänsä, Karhu pohtii.

Toisaalta asiantuntijoiden kirjon laajeneminen esimerkiksi eurotalousväittelyssä on monipuolistanut keskustelua. Asiantuntijuus on valtaa - ja valtaa on hyvä hajauttaa.

- Suomi on niin pieni maa, että se lausuntoja julkisuudessa antava porukka on varsin harvalukuinen. Kyllähän sen joukon kasvattaminen demokratisoi yleistä julkista keskustelua, Karhu sanoo.

Professori Väliverronen on tässä samaa mieltä. Hänen mielestään asiantuntijan käsitettä ei kannata pakottaa vain ahtaaseen, tieteelliseen muottiin. Professori toivoisi tiedotusvälineiden asiantuntija-puheeseen silti hieman kriittisyyttä.

- Ajatuksena on kuitenkin, että asiantuntijaksi esitellyn ihmisen puheenvuoroilla olisi mitä tahansa kommentteja suurempi painoarvo, Väliverronen summaa.