Helsingin Kaupunginteatterin Viulunsoittaja soi varman päälle

Kaupunginteatterin suurmusikaali, Viulunsoittaja katolla kipuaa vauhdilla teatterin myydyimpien esitysten joukkoon. Pari viikkoa ennen ensi-iltaa lippuja on mennyt lähes 35 000. Musikaaliyleisö arvostaa perinteistä tulkintaa ja sellaisen se myös saa.

kulttuuri
Viulunsoittaja katolla -musikaalin työryhmä.
Viulunsoittajaa tekee 50 ihmisen työryhmä.Helsingin Kaupunginteatteri

Tutut laulut, tuttu tarina, tutut näyttelijät - niistä on komeat lipputulot ja yleisön kiintymys tehty. Maailman esitetyimpiin kuuluva musikaali _Viulunsoittaja katolla _on aina ollut erityisen rakastettu Suomessa.

Ruotsalaisohjaaja Hans Berndtsson arvelee, että suomalaiset löytävät tarinasta yhtymäkohtia omaan historiaansa; rutiköyhän kylän väki jää vainon jalkoihin, vieras valta painaa päälle ja ajat ajavat perinteitä ahtaalle. Tunnistettavia ovat myös tarinan hirtehinen huumori ja yhteisöllisyys.

- Viulunsoittaja on niin inhimillinen, hauska ja dramaattinen. Sen tapahtumat ovat myös tapahtuneet todellisuudessa, se kuvastaa maailmaa, joka on monille tuttu.

Pääosan, eli maitokauppias Tevjen roolin esittävä Esko Roine uskoo, että Viulunsoittajasta on tehnyt ikisuosikin sen helposti mieleenpainuva ja rakastettu musiikki.

Tarinan asiat ovat tapahtuneet todellisuudessa, se kuvastaa maailmaa, joka on monille tuttu.

Ohjaaja Hans Berndtsson

- Ilmeisesti musiikki on sellainen elementti, joka on kuulemma eläimillekin sellainen että esimerkiksi lehmät lypsävät paremmin, kun niille soittaa tangoja.

Roineen mielestä _Viulunsoittaja_n taika piilee myös tarinan ajankohtaisuudessa. 1900-luvun alun Anatevkan kylän juutalaisvainoille on vastineensa päivänpolitiikassa.

- Jos ajattelee erilaisten vähemmistöjen kohtelua tai vaikkapa Syyrian tilannetta, niin kyse on yleensä paitsi vallasta niin myös uskonnosta.

Viulunsoittaja on tehnyt teatterihistoriaa

Viulunsoittaja sai Suomen ensiesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa 45 vuotta sitten. Silloin se keräsi Suomen toistaiseksi suurimman katsojaluvun, 320 000.

Tuolloisiin lukuihin tuskin nyt päästään, epäilee Esko Roine. Roine oli mukana 60-luvun tuotannossa teatterikoululaisena avustajana.

- Sellainen menestys ei ole mahdollinen nykyisin. Minulla on perspektiiviä sanoa, että ei tarvitse pelätä, että nyt täytyisi vetää sama 500 esityksen savotta. Olen tässä 50 hengen porukassa ainoa, joka silloin oli mukana.

Sitä vaan jatkaa niin kauan kun pää senkin verran pelaa, että muistaa hiukan, mihin nurkkaan pitää milloinkin kävellä.

Näyttelijä Esko Roine

Jos suosio kuitenkin on suurta, ei työ hirvitä virallisesti eläkkeelle jäänyttä Roinetta.

- Ei tämä ole sinänsä työtä, vaan elämäntapa. Sitä vaan jatkaa niin kauan kun pää senkin verran pelaa, että oppii tekstit ja muistaa hiukan, mihin nurkkaan pitää milloinkin kävellä.

Tulkintaa ei saa liikaa sohia

Eniten lippukassalla ovat aiheuttaneet kuhinaa muitakin kulttuuripalveluita pystyssä pitävät keski-ikäiset naiset. Myös ryhmille on myyty poikkeuksellisen paljon näytöksiä.

Kun yleisö on perinteistä, ei toteutustakaan sovi liikaa modernisoida. Vuosien teatterinjohtajakokemuksella Esko Roine tuntee hyvin musikaalien mahdollisuudet ja riskit. Kun menestys osuu kohdalle, on talous turvattu. Toisinkin voi käydä, jos ohjelmisto ei osu nappiin.

- Tampereella kyllä Vuonna 85 on vetänyt hyvin, mutta siihenhän ihmiset tulevat vähän niin kuin konserttiin, mikä kertoo juuri laulujen tärkeydestä. Musikaali on aina riskibisnestä; valmistuskulut ovat suuret ja esittäminenkin yleensä kallista. Siinä ei saisi epäonnistua.

Viulunsoittajaakin on ruuvattu tuoreemmaksi hyvin varoen, lähinnä muuttamalla repliikkejä puhekielisemmiksi. Ohjaaja Hans Berndtsson ei näe suurin mullistuksiin mitään syytä - miksi käydä ehjää rikkomaan.

- Teoksen tuttuun tulkintaan ei pidä kajota liikaa, se elää omaa elämäänsä. Me yritämme tehdä sen sitten hieman raikkaammin ja hieman vähemmän pölyisesti. Mutta mitään itse näytelmästä ei ole muutettu.