Jahti yhdistää perheen

Metsästys on torniolaisen Alkku-Hietalan perheen yhteinen harrastus. Maanantaina äiti, isä, kaksi poikaa ja koiralauma suuntasivat sulassa sovussa sorsametsälle.

Kotimaa
Minna Hietala ja Riku Alkku
Hietala-Alkun metsästävästä perheestä kuvattaviksi ehtivät istahtaa äiti Minna Hietala ja vanhin poika Riku Alkku sekä seitsemästä metsästyskoirasta kolme. Laura Holappa / Yle

Reijo Alkun ja Minna Hietalan talon pihassa päivystävät koirat ovat muutama tunti ennen sorsastuskauden alkua kuin lentoon lähdössä. Fiksuimmat ovat kuulemma tienneet jo viikkoja, että jahtikausi on pian alkamassa.

Saman innostuksen voi aistia myös perheen karvattomista jäsenistä. Äiti, isä ja perheen kaksi teini-ikäistä poikaa ovat kaikki ahkeria metsästäjiä, ja metsälle he suuntaavat nimenomaan yhdessä.

Tässä perheessä ei taistella siitä, sijoitetaanko rahat ulkomaanmatkaan tai uuteen tietokoneeseen - kaikki ylimääräinen menee yhteisestä toivomuksesta yhteiseen harrastukseen.

Metsälle mukaan jo vauvana

Metsästys on varmaan geeneissä.

Sami Alkku

Pojat ovat saaneet valita harrastuksensa itse, mutta tässä tapauksessa omena ei kauas puusta pudonnut.

- Pojat on olleet jahdissa matkassa jo masussa. Ihan vauvana jo ovat kulkeneet pulkassa mukana. Ja kuulosuojaimet päässä nukkuivat veneen keulassa, nauraa Hietala.

- Metsästys on varmaan geeneissä. Varmaan viisivuotiaana olen ensimmäistä kertaa kulkenut vanhempien mukana ilman pyssyä ja sitten myöhemmin pyssyn kanssa, vahvistaa perheen nuorempi poika Sami Alkku.

Elämys on saalista tärkeämpi

Kun sorsastuskausi alkaa, Alkku-Hietalan perhe on siinä mukana täysillä. Jahtia valmistellaan viikon verran, ja sorsastusmaille pystytetään puoljoukkueteltta, jossa asutaan monta yötä. Myöhemminkin perheen pojat saattavat käydä metsällä ennen koulupäivää ja vielä sen jälkeenkin.

Metsästyksen viehätystä ei tarvitse kauan tältä perheeltä kysellä.

Olisinkohan sellaista miestä huolinutkaan, joka ei metsällä käy.

Minna Hietala

- Elämyshän siellä on tärkein, kun sinne lähtee. Olen 14-vuotiaasta asti kulkenut metsällä, ei minulla enää se saalis niin tärkeä ole, näillä pojillahan sekin on tietysti tärkeä. Minulle riittää, että saa olla siellä, Reijo Alkku toteaa.

- Siellä saa olla yksin silloin, kun tarvitsee omaa rauhaa. Mutta sitten on myös porukkahenkeä. Olen joskus ajatellut, että olisinkohan sellaista miestä huolinutkaan, joka ei metsällä käy, on se niin rakas harrastus minulle, hymyilee Minna Hietala.