Natsien Sobiborin kuolemanleirin kartta uusiksi arkeologien avulla

Israelilainen ja puolalainen arkeologi tekevät Sobiborissa kaivauksia sen selvittämiseksi, millainen pahamaineisen kuolemanleirin pohjapiirros oli. Tutkimusta tarvitaan, sillä natsit tuhosivat leirin lopulta maan tasalle.

Ulkomaat
Muistokivi Sobiborin keskitysleirin paikalla Itä-Puolassa.
Muistokivi Sobiborin keskitysleirin paikalla Itä-Puolassa.Przemek Wierzchowski / EPA

Arkeologit tekevät kaivauksia Itä-Puolassa natsien Sobiborin kuolemanleirin paikalla selvittääkseen muun muassa, millainen leirin pohjapiirros oli. Natsit tuhosivat aikoinaan leirin maan tasalle ja sieltä selviytyneitä on vähän, joten tiedot leiristä ovat olleet vajavaiset.

Israelilaisarkeologi Joram Haimi aloitti kaivaukset Sobiborissa viisi vuotta sitten yhdessä puolalaisen kumppaninsa Wojchiech Mazurekin kanssa. Kaivauksissa on apuna parikymmentä työntekijää ja työtä tukee natsien joukkomurhan uhrien muistokeskus Jad Vashem.

Kaivaukset ovat tuoneet valaistusta siihen, miten yksi pahamaineisimmista natsien perustamista tuhoamisleireistä toimi.

Kun natsi-Saksan muita leirejä oli edes naamioitu vanki- tai työleireiksi, Sobibor sekä naapurileirit Belzec ja Treblinka suunniteltiin nimen omaan juutalaisten tuhoamiseen. Natsit toivat uhrinsa sinne karjavaunuissa ja tappoivat heidät kaasulla lähes välittömästi. Natsien uskotaan surmanneen Sobiborissa noin 250 000 juutalaista 1,5 vuoden aikana.

Sobiborin tutkimus on kuitenkin ollut vaikeaa. Vankien lokakuun 1943 kapinan jälkeen natsit sulkivat leirin ja tuhosivat sen maan tasalle sekä istuttivat paikalle puita peittääkseen jälkensä. Nykyisin leirin paikalla kasvaa suuria puita.

Muutakin tietoa on saatu vähän, sillä tiedossa on vain 64 leiriltä selviytynyttä, eikä leirin alkuperäistä pohjapiirrustusta ole olemassa.

Haimi itse aloitti kaivaukset Sobiborissa saatuaan tietää, että kaksi hänen sedistään murhattiin siellä. Hän ei ole löytänyt tietoja sukulaisistaan, mutta muutoin kaivaukset ovat tuoneet lisää tietoa leiristä ja sen uhreista.

Arkeologit löysivät polun kaasukammioon

Viiden vuoden aikana arkeologit ovat onnistuneet kartoittamaan uudelleen leirin. Merkittävä läpimurto oli, kun he kartoittivat 200-metrisen polun, jota pitkin natsit marssittivat uhrinsa kaasukammioon.

Polun löytymiseen johti se, että he olivat löytäneet paikat, joihin natsit olivat kiinnittäneet piikkilanka-aitojen tolpat. Polun perusteella Haimi on päätellyt kaasukammioiden sijainnin.

Haimi myös havaitsi, ettei yksi leirin osa sijainnut siinä, missä sen oli uskottu sijainneen, sekä löysi Sobiborin sisäisen junareitin. Teloituspaikoilta on löytynyt röykkiöittäin luoteja ja leirin keittiön oletetulta paikalta keittiövälineitä.

Kaivauksissa on löytynyt myös tuhansia esineitä, jotka ovat auttaneet tunnistamaan joitakin Sobiborin uhreja. Hampaiden, luunsirpaleiden ja tuhkan joukossa on ollut koruja, kolikoita, avaimia, silmälaseja, hajuvesipulloja, kelloja ja jopa lasten Mikki Hiiri -rintamerkki.

Lisäksi on löytynyt natsiupseerin arvomerkki sekä poikkeuksellinen versio keltaisesta tähdestä, jota natsit pakottivat juutalaiset kantamaan. Tähti on metallinen eikä kankainen, kuten tavallisesti. Tutkijat uskovat, että se on peräisin Slovakiasta.

Tähän mennessä koskettavin löytö on Haimin mukaan 6-vuotiaan hollantilaisen juutalaistytön Lea Judith de la Penhan nimlaatta.

Tutkija uskoo uhrimäärän olevan arvioitua suurempi

Tuhkan suuren määrän vuoksi Haimi uskoo, että Sobiborissa tosiasiassa tapettiin paljon enemmän kuin 250 000 ihmistä.

Yhdysvaltalainen juutalaisten joukkomurhan tutkija Deborah Lipstadt sanoo, että jos arkeologiset todisteet viittaavat aiemmin uskottua suurempaan uhrilukuun, se ei olisi välttämättä ristiriidassa muun tutkimuksen kanssa.

Sekä Lipstadt että Jad Vashemin tutkimuskeskuksen johtaja Dan Michman uskovat kaivausten tuovan lisää tietoa juutalaisten joukkomurhasta. Michman toteaa, että kaivaukset sekä tuovat valaistusta joukkomurhan tekniseen puoleen että tietoa esimerkiksi siitä, mitä ihmiset valitsivat mukaansa viimeisiksi hetkikseen.

Massachusettsilaisen Clarkin yliopiston joukkomurhatutkimuskeskuksen johtaja Deborag Dwork pitää Haimin työn tärkeimpänä saavutuksena leirin pohjapiirrosta, joka auttaa ymmärtämään, miten leiri toimi.

Dworkin mukaan jotkut ovat sitä mieltä, että entisten kuolemanleirien paikat ovat pyhiä ja ne pitäisi jättää koskemattomiksi. Dwork itse kuitenkin pitää kaivauksia oikeutettuina.

Haimi itse uskoo, että arkeologiasta voi tulla pian keskeinen keino tutkia natsien tekemää joukkomurhaa, kun siitä selvinneet ovat kuolemassa. Haimi toivoo, että hän voi Sobiborin jälkeen siirtyä tutkimaan Treblinkaa ja muita tuhottuja kuolemanleirejä.

Lähteet: AP