1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Väärennetyt taideteokset pääsivät seinälle Mäntässä

Mäntän Serlachius-museoiden kokoelmista löytyy aitojen arvotaulujen lisäksi myös taidokkaita väärennöksiä. Ensi näkemältä teokset vaikuttavat virheettömiltä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa väärentäjien tehneen karkeitakin virheitä.

kulttuuri

Mäntän Joenniemessä sijaitsevan Gösta-museon seinille ripustettiin tänä kesänä Gösta Serlachiuksen mittavan taidekokoelman helmiä ja harvinaisuuksia. Harvinaisempien teosten osastolta varattiin kokonainen huone kymmenelle aivan erityiselle taululle.

Noita kymmentä teosta yhdistää se, että niistä jokaista on epäilty väärennökseksi. Osan kohdalla epäily osoittautui aiheelliseksi, kertoo tauluista kirjan Aito vai väärennös? - Väärennettyä ja aitoa taidetta Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista kirjoittanut tutkija Marjo-Riitta Simpanen.

- Useimmat näistä on ostettu kokoelmaan aitoina, ja aitoutta on alettu tutkia vasta myöhemmin. Esimerkiksi Helene Schjerfbeckin veljen hallussa olleeksi toisinnoksi väitetty Haavoittunut soturi hangella -teos ilmestyi 80-luvulla yhtäkkiä huutokauppaan toisaallakin, ja tämäkin teos tutkittiin. Taulu päätyi vielä uudestaan syyniin nyt Schjerfbeckin juhlanäyttelyn alla kun Ateneumin oma kappale puhdistettiin ja tauluja vertailtiin keskenään.

Taitavakaan väärentäjä ei kopioi ilmaisuvoimaa

Mäntän "Schjerfbeck" sai tutkimusten jälkeen tylyn ja yksimielisen tuomion: kopio.

- Ei meidän teoksemme ole aito, se paljastuu monesta asiasta. Vaikka taiteilijatar maalasi alkuperäisen teoksen todella nuorena, hänellä oli jo silloin valtavan tarkka näkö ja käsi. Kopion tekijä pyrkii vain tekemään näköisen, kun taas taiteilija maalaa sisäisen näkemyksensä mukaan. Kopiossa siveltimen vetäisyt eivät tue mitään rakenteellista ratkaisua. Sotilaan pää on kuin päälle liimattu paperinukke, kun taas aidossa maalauksessa pää lepää koivun rungolla. Kopiosta ei välity maalarin otetta ja maalauksellista kolmiulotteisuutta, Simpanen analysoi väärennöksen äärellä.

Ateneumin väki, teosta tutkineet konservaattorit ja Marjo-Riitta Simpanen ovat yhtä mieltä teoksen epäaitoudesta, mutta myös sen taidokkuudesta omassa lajissaan.

- Maalari ei ole ollut mestarillinen, mutta kyllä tämä taitavasti on tehty.

Kopion tekijä pyrkii vain tekemään näköisen, kun taas taiteilija maalaa sisäisen näkemyksensä mukaan.

Taiteentutkija Marjo-Riitta Simpanen

Anakronismit käräyttävät väärentäjän

Toinen Gösta-museon väärennöshuoneeseen ripustettu teos on merkitty itsensä Akseli Gallen-Kallelan tekemäksi. Marjo-Riitta Simpanen luettelee joukon raskauttavia todisteita, joiden valossa teoksen aitous kyseenalaistuu.

- Gallen-Kallelan museolla ei ole koskaan kuultu tästä teoksesta. Kukaan ei tunne kuvan naista. Taulua ei ole signeerattu. Väärennöstutkimuksissa kurkistetaan myös maalauksen taakse, ja tämän taulun takana on tyypillinen myöhemmän ajan taustarakenne, joka on aivan liian uudenaikainen ollakseen 1890-luvulta.

Viuhkaa pitelevää naista kuvaava teos on myös huomiotaherättävän eriparinen, jos sen ylä- ja alaosia vertaillaan keskenään.

- Maalaus on kyllä hyvä, mutta siinä on paljon ristiriitoja. Yläosa on hienosti maalattu, naisen kasvot ovat kauniit ja maalaukselliset. Alaosa puolestaan on suttuinen ja huonosti maalattu. Sitäpaitsi mekon dekoltee näyttää 50-lukulaiselta, tutkija arvioi.

Väärennösten ryöpsähtäminen on aina jotenkin heijastellut taloudellista tilannetta.

Taiteentutkija Marjo-Riitta Simpanen

Juuri aikakausivirheet ovat tyypillisiä väärennöksen paljastajia. Marjo-Riitta Simpanen esittelee tunnetun ruotsalaistaiteilijan Per Hilleströmin tekemäksi ja signeeraamaksi väitettyä teosta, jossa kotiopettajatar opettaa tyttöä lukemaan.

- Taiteilija kuoli jo vuonna 1816, mutta tässä maalauksessa on puutarhatuoli, jonka malli keksittiin vasta 1830-luvulla. Naisen puku on paljon myöhempää muotia sekin, ja lisäksi teoksen aihe on selvästi valistusajan mukainen. Kaiken lisäksi sivuvalossa nähdään, että taulussa on alunperin ollut ihan eri signeeraus kuin nyt.

Väärennöksiä tehtaillaan kausittain

Taideväärennösten historiassa esiintyy selvää kausivaihtelua, tutkija Marjo-Riitta Simpanen kertoo.

- 1910-, 30- ja 80-luvuilla, sotien loppuessa sekä esimerkiksi Helene Schjerfbeckin kuoleman jälkeen väärennöksiä liikkui paljon. Väärennösten ryöpsähtäminen on aina jotenkin heijastellut taloudellista tilannetta. Esimerkiksi sodan jälkeen ihmiset halusivat ostaa jotain kaunista, ja kysyntää oli enemmän kuin tarjontaa.

Teos voi toki olla hieno, mutta kataluus piilee huijauksessa.

Taiteentutkija Marjo-Riitta Simpanen

Tutkija uskoo, että vierailu Mäntässä Serlachius-museoiden kokoelman äärellä saattaa herättää kävijöissä paitsi uteliaisuutta, myös kysymyksiä esimerkiksi omien perintötaulujen suhteen.

- Monella saattaa olla kotona teos, jonka aitoutta on joskus tullut mietittyä, ja täällä käyminen saattaa selvittää joitakin asioita. On tietysti surullista, jos on ostanut isolla rahalla teoksen, joka ei olekaan aito. Teos voi toki olla hieno, mutta kataluus piilee huijauksessa. Onneksi ainakin isoimmat huutokauppakamarit tarkistavat taulut huolella ja vetävät epäilyttävät teokset heti pois.

Mäntän Gösta-museo on avoinna 2.9.2012 saakka. Sen jälkeen museo menee remonttiin ja aukaisee ovensa vuonna 2014.

Lue seuraavaksi