Kuula- ja kiekkorinkien kiistaton kuningatar

Marjatta Kuuluvainen kahmi nuoruudessaan suomenmestaruuksia yksi toisensa perään kuulantyönnössä ja kiekonheitossa. Voitontahto oli silloin hirmuinen, mutta monelta nykyurheilijalta se puuttuu, konkari väittää.

urheilu
Marjatta Kuuluvainen.
Yle

Nastolalainen Marjatta Kuuluvainen, omaa sukua Mäkinen, oli 1960-luvulla lyömätön suosikkilajeissaan kiekonheitossa ja kuulantyönnössä. Hän voitti muun muassa 14 ulkoratojen suomenmestaruutta.

Hän arvioi hallinneensa kisakenttiä kovan voitontahtonsa ansiosta.

Tahto voittamiseen pitäisi olla nykyurheilijoillakin eikä vaan, että ollaan mukana.

Marjatta Kuuluvainen

- Toiset eivät vissiin harjoitelleet niin paljon. Minulla oli into päästä kisareissuille, ja sinne päästäkseen piti saada tuloksia, olla paras ja voittaa. Tahto voittamiseen pitäisi olla nykyurheilijoillakin eikä vaan, että ollaan mukana.

Kuulantyöntö lajina ei ole juuri muuttunut Kuuluvaisen kultavuosista. Sen sijaan kiekossa on uudistunut heittovälinekin. Ennen heitettiin vielä puista kiekkoa.

- Ne olivat kastuessaan painavia. Ei ollut hartsiakaan, joten sadesäällä kiekko lipsui kädestä. Vähän vain raapaistiin pihkaa puun kyljestä, että kiekko pysyisi sormissa kiinni, Marjatta Kuuluvainen muistelee.

Puukiekot olivat kastuessaan painavia. Ei ollut hartsiakaan, joten sadesäällä kiekko lipsui kädestä.

Marjatta Kuuluvainen

Nykyisin innokas penkkiurheilija ja urheilukisojen seuraaja on kiitollinen etenkin siitä, että kisavuosista jäi liikkuvainen elämäntapa. Yleiskunto on hänellä vielä nykyäänkin hyvä.

- Aikanaan treenaaminen oli sitä, että päivät käytiin töissä ja illalla harjoiteltiin, nosteltiin painoja ja juostiin lenkillä. Onneksi kuntoni on hyvä vielä nykyäänkin.