Käpy jalan alla

Lähemmäs luontoa! Näin käy kutsu, kun elämänrytmi, kännykät ja muut härpäkkeet tuppaavat iholle. Kengätkin hiertävät. Miksei siis keventäisi luontosuhdetta - ei kevytkenkäisesti - vaan aivan vailla kenkiä. Onhan ihminen leikkivä ihminen, sinäkin olit lapsena.

Mikko Lahtinen paljain jaloin Pyynikin lenkkipolulla
Mikko Lahtinen vannoo paljasjalkailun nimeen.

Tässä on osa paljasjalkailun periaatetta; kevyesti keskellä päivää, kepeästi sipsutellen, askelrytmiä käpyjen kivien ja kantojen mukaan vaihdellen. Iho vasten maankamaraa.

Tamperelainen politiikan tutkija ja filosofi, lehtori Mikko Lahtinen tunnustaa hurahtaneensa – paljasjalkailuun. Ja tuo on nimenomaan se termi, jota hän käyttää siitä, että juoksennellaan metsäpolkuja paljain jaloin. Ja kiipeillään kivillä, kallioilla, puissa…

Jälleen siis uusi autuaaksi tekevä menetelmä joogien ja piikkimattojen jatkoksiko? Kengät ja sukat pois ja juoksemaan.

Juokset niin kuin hyvältä tuntuu, silloin juokset kuin vuosisatoja on juostu, ei kantapää edellä vaan siten että päkiä sattuu maahan ensin. Kuvittele olevasi vaikka juokseva nisäkäs, neuvoo Mikko Lahtinen.

Tuntoaisti herkistyy

Polku tuntuu poskenpehmeää jalkapohjaan viileältä, kivien pyöreys, sammalen sametti, käpyjen ja heinikon karkeus välittyy hermoja pitkin aivoihin, aivot saavat uutta purtavaa, verenkierto muuttuu. Vartalo alkaa ottaa maaston muodot huomioon, se jännittyy kuin jousi mutta ei jäykisty.

Parasta on läsnäolon tuntu, huolet huuhtoutuvat eläimelliseen oloon. Liikuntapaikkoja ei tarvita tässä lajissa ja tulee väkevä tuntuma todellisuuteen. Jokaisessa elää leikkivä ihminen, kuten filosofi Johan Huizina on sanonut.

Askelrytmi on tiheämpi kuin tavallisessa hölkässä, noin 180 askelta minuutissa. Eikä juoksu hengästytä kun askellus tapahtuu vartalon alla, tähdentää Lahtinen.

Ei otsa kurtussa suorittaen

Suomessa juoksukulttuuri on konservatiivista. Saksankielisessä Euroopassa on paljasjalkapuistojakin. Samoin Yhdysvalloissa paljasjalkailu on nousussa. Puhutaan boomista.

Lahtinen ei lämpene paljasjalkatossuille, jota käsitteenä voisi verrata nelisivuiseen kolmioon, mutta niilläkin askellus muuttuu. Nykyajan koordinoitu lenkkeilijähän paukuttaa asfaltilla ja täräyttää kantapää edellä maahan siten että koko keho tärähtää. Lenkkikenkiin tehdyt vaimennukset muuttivat ihmisen luonnollisen juoksun.

Juosta jolkottele sata metriä ja jo veri kiertää jalkapohjissa, lämpö leviää ja häivähdys lapsena olemisesta tuulettaa luutuneita hermoja. Sivistys on pehmentänyt jalkapohjat siksi voisi aluksi tehdä kuin Elias Lönnrot aikoinaan kansanperinnettä kerätessää teki: pihkaa jalkapohjiin ja sitten pieni kävely neulasten ja muun kareikon päällä.

No helppoahan se Eliaksen aikana oli kun ei tarvinnut väistellä sirpaleita eikä koirankakkoja.