Suomalaissuunnittelija ideoi puhekuplista kuoseja Ikealle

Huonekalujätti Ikea julkistaa tänä vuonna neljä suomalaisen kuosi- ja pintasuunnitteluryhmä Studio Kelkan suunnittelemaa kuosia. Näitä ovat esimerkiksi Niina Aallon suunnittelemat koristetyyny Eivor fågel ja pussilakana Malin rundin.

kulttuuri
Kaksi naista tyynyjen kanssa.
Nina Aalto ja Pinja Laine esittelevät suunnittelemiaan kuoseja.

Suunnitellessaan kuosia keraamikon ja tekstiilisuunnittelijan koulutuksen saanut Niina Aalto piirtää yksittäisiä aiheita eri tarinoista ja yhdistää ne uudeksi tarinaksi. Eivor fågel -kuosissa on lintuhahmoja, pihlajanmarjoja ja puhekuplia. Suunnitteluvaiheessa Niina Aalto kävi sarjakuvakurssia ja oli hyvin innostunut aiheesta.

- Tässä on puhekuplia ja piirrosjälki on hyvin sarjakuvamainen. Skannasin kuvat tietokoneelle ja yhdistin niistä tällaisen pinnan.

Suunnittelija näkee maiseman raportteina

Tekstiilisuunnittelija-muotoilija Pinja Laine kertoo näkevänsä maiseman usein painoraportteina. Painoraportti on teollisesti valmistettavan painokankaan tärkein raami. Raportiksi kutsutaan kankaan reunasta toiseen jatkuvaa yhtenäistä kuviota. Se on suunniteltava niin, ettei sen rajakohtia huomaa. Sama kuvio voi jatkua yhtenäisen näköisenä jopa kilometrien pituisissa kankaissa.

Pinja Laineen suunnittelutyö lähtee usein liikkeelle tunteesta, hyvästä tai huonosta. Vuonna 2008 olleen laman aiheuttama ahdistus purkautui Laineesta ulos piirtämällä.

- Aloin piirtää paperille pyöreitä muotoja. Sitten huomasin, että piirsinkin niille päät, hän muistelee.

Piirrettyään tarpeeksi hahmoja käsin Pinja Laine siirsi kuvion tietokoneelle loppuviimeistelyä varten. Tässä vaiheessa hän määritteli myös raportin leikkauskohdan.

- Kuvaa pitää tavallaan leikellä ääriviivoja pitkin ja jatkaa leikkauskohtaa keskenään, kuvailee Laine.

Toinen suunnittelua rajoittava tekijä on värimäärä. Teollisesti valmistettavassa kankaassa jokainen väri maksaa. Myös viivojen on oltava tarpeeksi vahvoja, sillä liian ohuita viivoja painokone ei toista.

Kuosit luovat tuoteperheitä

Samasta kuosista suunnitellaan nykyisin usein tuoteperheitä, joissa on sekä tekstiilejä että astioita. Kuviota ei voi suoraan siirtää pinnalta toiselle, vaan sen varioinnissa eri pinnoille on otettava huomioon kuvion koon lisäksi myös materiaalien ominaisuudet. Esimerkiksi pehmeässä pellavapinnassa ja kovassa posliinissa eivät toimi ihan samat värit. Testikappalaiden avulla katsotaan, mikä toimii mihinkin materiaaliin.

Pinja Laineen suunnittelema Oma-kuosi koristaa Mäntyharjun kunnalle suunniteltua sarjaa, jossa on pellavapyyhe, muki ja piirakkavuoka. Suunnittelijoiden mukaan kuluttajat pitävä tuoteperheistä.

- Kyllä moni tykkäsi ostaa kesällä viemisiksi mukin ja pellavapyyhkeen. Pelkkä muki olisi näyttänyt vähän orvolta.

Painokuosit suosionsa huipulla

Niina Aallon ja Pinja Laineen mukaan painokuosit ovat tällä hetkellä suositumpia kuin koskaan. Niihin panostavat tällä hetkellä myös muut kuin tekstiilialan yritykset. Esimerkiksi liukuovien ja kaappien valmistajat ovat havainneet, että kuvioita voi painaa mihin tahansa pintaan. Myös aiemmin ulkomailta valmiit kuosit tai painokankaat tilanneet kangastukut ovat alkaneet tilata kuoseja suomalaisilta suunnittelijoilta. Kuosit ovat helppo tapa tuoda uutta ilmettä sisustukseen.

Suomalaisen painokuosin voimakkaiden värien ja kuvioiden voidaan katsoa saaneen alkunsa 1950-luvulla Vuokko Nurmesniemen Marimekolle suunnittelemista kankaista. Niina Aallon mielestä on siis jo aikakin, että painokuosien maassa Suomessa panostetaan kuoseihin kankaiden ulkopuolellakin.

- Meillä on kauan ollut valkoista ja hyvin pelkistettyä skandinaavista designia. On kiva, että nyt on toinenkin vaihtoehto, sanoo keraamikoksi ja tekstiilisuunnittelijaksi opiskellut Niina Aalto.

Tekstiilissä metsäteollisuuden tulevaisuus?

Tällä hetkellä kuosit painetaan useimmiten kankaaseen, jonka materiaalina on kaukomailla kasvava puuvilla. Parinkymmenen vuoden kuluttua kankaiden materiaali saattaa olla kotimaista alkuperää. VTT:n bio- ja prosessitekniikan tutkimusjohtaja Johanna Buchert näkee suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuuden tekstiiliteollisuudessa.

- Tällä hetkellä pyörii ihan uusia ajatuksia, että tekisimme puubiomassasta puuvillan kaltaisia tuotteita. Voisimme kasvattaa metsässä puita tai pajuja ja tehdä niistä rainamaisia tekstiilejä, visioi Buchert.

Perinteinen metsäteollisuus tulee tulevaisuudessa siirtymään maihin, joissa on halpaa nopeakiertoista puubiomassaa. Suomalaisista hitaasti kasvavista havupuista voitaisiin uusilla prosessointitekniikoilla tehdä mukavantuntuisia hengittäviä tekstiilejä. Tekniikoita ei vielä ole olemassa, mutta tutkimus luo uusia tapoja.

- Haaveena voisi olla, että meillä kasvaisi pajupeltoja ja sieltä tehtäisiin hienosti puuraaka-aineesta mekkoja, sanoo Buchert.