1. yle.fi
  2. Uutiset

Kirjailijan suku hakee teoksista aina johtolankoja

Luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen puolustaa kirjailijan oikeutta käyttää hyväkseen kaikkea, mitä hän kokee. - Me haluamme olla salamatkustajia toistemme elämässä ja tyydyttää uteliaisuutta, hän sanoo. Naapuri tai lähipiiri voi kuitenkin kokea löytävänsä itsensä kirjasta, vaikka kirjailija ei olisi niin tarkoittanutkaan.

kulttuuri
Taija Tuominen kirjojen keskellä
Yle / Hannu Harhama

Kun Taija Tuomisen Tiikerihai ilmestyi romaanina vuonna 2000, se herätti kohua lapsuuden ja nuoruuden rehevillä kokemuksilla. Myös luovan kirjoittamisen opettajana Tuominen tietää, että sukulainen tai naapuri löytää itsensä aina kirjasta, vaikka heitä ei olisi käytettykään.

- Tiikerihaissa oli mätänevä koira, jota äiti ei suostunut hautaamaan. Mietin sille nimeä, kunnes muistin Hauhontaustan kansakoulun pihassa haukkuvan Panu-koiran, joka aina natkutti. Nimesin koiran siis Panuksi. Puolen vuoden päästä tuli hyytävä olo. Entinen opettajani Panu Rajala oli jo ehtinyt kyselllä, että mikä sitä Taijaa oikein vaivaa, kirjailija kertoo hymyillen.

Fiktio muuttuu faktaksi

Viime aikojen eettisen kirjallisuuskeskustelun ytimessä on ollut kirjailija Riikka Ala-Harjan teos Maihinnousu. Se käsittelee lapsen sairautta, mikä on saanut Ala-Harjan sisaren syyttämään kirjailijaa lähipiirin hyväksikäytöstä.

Tuomisen mielestä Maihinnousu on loistava kirja.

- Kirja on aina suodattunut tekijänsä läpi. Se on cocktail. Kirjailijalla on oikeus käyttää kaikkea, mitä kokee tai keksii. Italo Calvino on sanonut, että kun fiktion pistää kansion väliin, siitä tulee faktaa ja faktasta fiktiota. Sanotaan, että runoilija kuvittelee tuskan ja lukija lukee sen todeksi.

Pitääkö kirjailijan ilmoittaa lähipiirilleen tulevasta teoksesta?

- Ei tarvitse, miksi pitäisi? Eri asia on, jos tekee elämäkerran. Sisältöhän voi olla yleismaailmallista. On fiksumpaa olla kertomatta, että kirja kertoo isästä. Suku nimittäin lukee tekstiä aina eri tavalla ja hakee johtolankoja. Ulkopuolinen on parempi lukija, sillä hän hakee omia kosketuspintoja luetun kautta, Taija Tuominen sanoo.

Ei purukumia

Taija Tuomisen mielestä todella merkittäviä teoksia puuttuisi, jos kirjailijat olisivat aina antaneet periksi sopivaisuussäännöksille.

- Wittgenstein oli mielestäni väärässä; se mistä ei voi puhua, siitä juuri pitääkin puhua.

Tuomisen mielestä itse kirjallisuus unohtuu nykyään julkisuudessa, kun vain kirjailijaa korostetaan.

- Julkisuus on ok, jos yksityiskohdasta ei tehdä purukumia jota pureskellaan. Ikävää on myös, jos kirjasta napataan vain sivulause ja tehdään siitä kohujuttu.

Kirjoittajakoululaisille Taija Tuominen muistuttaa kirjoittamisen prosessin eri vaiheista: ensin annetaan palaa ja kirjoitetaan ilman rajoitteita. Urakkavaiheessa omaa tekstiä arvioidaan tietoisesti. Kirja on tekijälleen aina myös vähän terapiaa.

- Kun kirjoitin Tiikerihain, sen jälkeen ei enää kismittänyt mikään. Sitä ennen harmitti aina, nauraa Taija Tuominen.

Lue seuraavaksi