1. yle.fi
  2. Uutiset

Loviisankatu 8 kukkii ravintolakulttuuria

Ravintola Torvi on niittänyt mainettaan erityisesti bändien keskuudessa yhtenä Suomen parhaista ravintoloista. Kulta-aikana Torveen sai jonottaa yli 150 metriä kuullakseen bluesia ja brittipoppia.

ravintolat
Ilpo Niemi ja Nippe Valtari
Tapani Ripatti / Yle

Ravintoloitsija Nippe Valtarin isä osti vuonna 1957 Loviisankatu 8:ssa olleen teatteriravintolan, jonka hän nimesi Tirraksi. Se oli ensimmäinen. Sitten tuli Monttu ja sen jälkeen Torvi. Ravintolalegenda alkoi syntyä.

- Monttu oli Lahden virvoitusjuoman konttori, ja se vaihdettiin Monttu ravintolaksi. Ensin se oli Satulabaari, sen jälkeen Shakkibaari. Eräässä vaiheessa se oli stripparibaari. 33 asiakaspaikkaa, ja ravintola myi eniten Suomessa asiakaspaikkaa kohden. Sitten tuli Torvi, Nippe muistelee.

Torvi oli ensin auki vain päivisin. Se oli suosittu lounasravintola, jossa kävi ruokailijoita Helsingistä asti. Kun Valtari siirtyi ravintolapäälliköksi, vaihtui ruokailu musiikiksi ja juomiseksi nopeassa tahdissa ja paikasta tuli disco. Tosin disco-termiä ei tuolloin saanut käyttää.

- Alko oli sitä mieltä, että ravintolassa asiakas ei saa kulkea alkoholijuoma-annoksen kanssa pöydästä toiseen. Discokulttuurissa sai kuitenkin liikkua vapaasti juomien kanssa, eikä nuoriso halunnut pysyä paikallaan, Nippe naurahtaa.

Torvi ei kuitenkaan halunnut olla limua tarjoileva disco, vaan tanssiravintola, jossa soi rock and roll ja blues. Musiikki tuli aluksi kelanauhalta, kunnes nuoremman polven asiakkaat toivat mukaan levysoittimen.

- Ensin oli kotoa tuotu levysoitin ja kaiuttimet, jotka saattoivat olla jopa huonommat kuin kehnossa autossa. Asiakkaista joku kuitenkin harrasti aina näitä juttuja ja näpersi DJ-vehkeet. Iltapäivästä lähtien myöhään iltaan Torven edessä oli 150 metrin jono, Nippe kertoo ylpeänä.

Huviveron aikaan Torvessa myytiin illalliskortteja, jolla sai hampurilaisen, neljännesosan broilerista tai muuta pientä syötävää.

- Yhden illan paras myynti oli 300 korttia, eli kaksi eri kattausta samana päivänä. Lasin kanssa ei kuljettu ja tanssilattia oli pieni. Sitten tanssilattia laajeni pöytien väliin, mistä tarkastaja saattoi huomauttaa, Valtari muistelee.

Bändien suosikki

Pitkän linjan DJ Ilpo Niemi oli pitkään mukana Torven kuvioissa. 70-luvulla Torvi oli auki kello kolmesta aina aamuneljään. Jos DJ:tä oli vain yksi, hän saattoi nukkua pari tuntia takahuoneessa.

- Torvi oli mukava paikka soittaa. Asiakkaat olivat tuttuja ja yleensä tutut veivät sitten viestiä tutuilleen. Torven porukka oli kaupungilla yhtä perhettä, Niemi sanoo.

Kulta-ajoiksi Niemi ja Valtari mainitsevat 70-luvun. Syynä tähän oli brittipopin rantautuminen Suomeen, joka oli menestys kaikkiruokaisten nuorten keskuudessa.

- Joka ravintolaan tehtiin discotilaa. Silloin päätettiin, että otetaan elävä musiikki mukaan ja aloitettiin jameilla. Jamit menivät aluksi mukavasti.

Kun Mustosen Jarttu tuli mukaan remmiin, lyötiin lukkoon, että lähdetään tälle linjalle: tehdään legendaarinen paikka, missä kellariporukka pääsee soittamaan, miehet muistivat.

Torvi on paikka, jota muut ravintolat yrittävät matkia. Eikä syyttä.

- Bändit ovat listanneet Torven kolmanneksi parhaaksi paikaksi esiintyä Suomessa. Täällä ei yritetä olla enempää kuin ollaan, ja kaikki ihmiset tulevat sulassa sovussa toimeen, Valtari kiteyttää.

Lue seuraavaksi