Jari Tervo: Lapsimissi

Mitä muita syitä on vastustaa lasten missikisoja kuin se, että se on kukoistava bisnes Yhdysvalloissa?

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Suomessahan moraalijutut pitää käsitellä niin, että tuomitaan alan vallitsevat amerikkalaiset käytännöt tänne pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon soveltumattomina.

Sen jälkeen lähdetään kokikselle ja hampurilaiselle. Jostain syystä ne soveltuvat tänne.

Lasten missikisoja kuuluu vastustaa sen vuoksi, että on julmaa ja hävytöntä kilpailuttaa pieniä tyttöjä kauneudessa. Rumia tai tavallisen näköisiä tyttöjä on tietysti valtaosa myös tytöistä.

Missikisatappiosta tulee heille paha mieli ja heille saattaa syntyä näkemys, että myös lapsuuden jälkeisessä elämässä käy niin, että eettisesti sekundäärinen ominaisuus eli kauneus ratkaisee tulevaisuuden.

Tavallisen näköisille pienille tytöille saattaa siis syntyä oikea näkemys elämästä.

Valjun näköiset, väkinäisesti hymyilevät ja kompuroiden luistelevat tytöt nolataan minimaalisilla pisteillä.

Kun tuomitsemmenärkästyneinä pienten tyttöjen missikisat, miksemme tuomitse pienten tyttöjen taitoluistelukisoja. Niissä eettisesti sekundääriseen ominaisuuteen eli kauneuteen on yhdistetty toinen eettisesti sekundäärinen ominaisuus, luistelu.

Tässä lajissa tyttöjen kauneus ja loputon, luonnoton hymyily, ynnä luistelu, armotta pisteytetään. Valjun näköiset, väkinäisesti hymyilevät ja kompuroiden luistelevat tytöt nolataan minimaalisilla pisteillä, vaikka hymyillen lyhyessä mekossa luistelulla on vain vähän käyttöä varsinaisessa työelämässä. Tämähän on, saatana, väärin.

Pienten poikien ei tarvitse hymyillä, mutta he joutuvat söpöytensä lisäksi paitsi luistelemaan myös kuljettamaan ohuella puukepillä mustaa kumista laattaa pitkin liukasta jäätä. Helppoa se ei ole, mutta toisaalta pieniltä pojilta ei edellytetä hymyä heidän luistellessaan ja käytellessään puukeppiä.

Pukukopissa pilkataan pieniä poikia, jotka ovat kuljettaneet kumista laattaa huolimattomasti.

Miksi me emme ruoski kaikkia rientoja, joissa pieniä lapsia kilpailutetaan eettisesti sekundäärisissä lajeissa?

Siksi, että joutuisimme tuomitsemaan koko elämänmuotomme, koululaitoksesta alkaen. Tai syntymästä alkaen. Sekin pisteytetään.

Me huomaamme sen vasta sitten, kun asia viedään järjettömyyksiin.

Se muuttaisi koko keskustelun painopisteen oman moraalisen pollan kiillotuksesta johonkin muuhun. Kaikki perustuu kilpailulle ja paremmuusjärjestykseen asettamiselle, myös pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.

Me huomaamme sen vasta sitten, kun asia viedään järjettömyyksiin.

Poliittisesti korrektia ja muotitietoista oli muutama vuosi sitten tuomita tosi-tv-ohjelmat sen vuoksi, että niissä jakso jaksolta tiputeltiin ihmisiä pois. Se oli kuulemma nöyryyttävää sekä pudotetuille että ohjelmia katsoville.

Silti samat ihmiset katsoivat ilman närkästyksen häivää Wimbledonin tennisturnausta tai olympianyrkkeilyä.

Me jo osallistumme lasten missikisoihin, sekä osallistujina että tuomareina.

Tennisturnaus rakentui eettisesti kestämättömälle periaatteelle, jossa hitaammin ja epätarkemmin palloa verkon yli lyönyt nuori ihminen poistettiin seuraavalta kierrokselta. Hänen allapäistä poistumistaan ruohokentältä näytettiin lähikuvin ja verenhimoisen rahvaan kiihtynyt edusmies, urheiluselostaja, korosti nöyryytyksen laajuutta.

Nyrkkeilyssä karsinta oli vielä brutaalimpaa. Ihmistä lyötiin niin kauan nyrkillä päähän, että hän ymmärsi pudota, kanveesiin tai jatkosta.

Miksi me siis vastustamme äänekkäästi lasten missikisoja? Siksi, että me hyvin tiedämme lasten missikisoja hallitsevien periaatteitten olevan jo voimassa kaikkialla yhteiskunnassa täydellisesti hyväksyttyinä.

Me jo osallistumme lasten missikisoihin, sekä osallistujina että tuomareina.

Vastustan lasten missikisoja, vaikka sillä ei ole mitään merkitystä. Toivottavasti tämä jäi epäselväksi.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija