Kasvosokealle kaikki ovat samannäköisiä

Kasvosokeutta eli prosopagnosiaa on eriasteista, mutta pahimmillaan se vammauttaa ihmisen sosiaalisesti, kun hän ei tunnista tuttujaan eikä edes perheenjäseniään. 

Kotimaa
Epäselvät kasvor
Karoliina Haapakoski/Yle Perämeri

Synnynnäisesti kasvosokea Raili Tikkanen tietää miltä tuntuu, kun ihminen pitäisi tuntea, mutta kun ei tunne.

Sosiaalisessa kanssakäymisessä on omat hankaluutensa, kun ihmisen tunnistaminen kasvoista on hankalaa.

- Kauheita tilanteita, kun ihmiset sanovat, että olemme tavanneet jossakin ja minusta tuntuu, että ei olla. Minun mielestäni kaikki ihmiset ovat niin samannäköisiä, sanoo kemiläinen Raili Tikkanen.

-Siitä on vitsailtu koko minun elämän ajan, hän jatkaa.

Pirstaleisia kasvoja

Neurologisen häiriön aiheuttama kasvosokeus eli prosopagnosia voi olla synnynnäistä tai sairauden tai onnettomuuden aiheuttamaa.

Prosopagnosiaa on eriasteista, mutta pahimmillaan se vammauttaa ihmisen sosiaalisesti, kun hän ei tunnista kasvoista tuttujaan eikä lähimpiäkään ihmisiä.

Erikoislääkäri Taina Nieminen von Wendt Kuntoutus-ja lääkärikeskus NeuroMentalista kertoo, että pahimmillaan ihmiset näkevät kasvot pirstaleisina eivätkä tunnista edes omia perheenjäseniään.

- Siskokset opiskelivat samassa yliopistossa, istuivat kahvilapöydässä vastakkain, katsoivat toisiaan ja totesivat, että jotenkin on tutun näköinen. He rupesivat keskustelemaan, kunnes totesivat, että ovat siskoksia, Nieminen von Wendt kertoo.

Huomio erityisominaisuuksiin

Lievästä kasvosokeudesta kärsivä ei tiedosta aina ongelmaansa. Raili Tikkanen sai selityksen vaikeuksiinsa muutama vuosi sitten, kun ruotsalainen asiantuntija Görel Kristina Näslund oli puhumassa aiheesta televisiossa.

- Olin varmaan viikon ihan pöllämystynyt, että hankaluuksiini on siis olemassa joku selitys ja minulla on olemassa kanssaeläjiä.

Kasvosokeudesta ei parannu koskaan, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Raili Tikkanen kertoo, että hän on kehittänyt oman metodinsa ihmisten tunnistamiseen.

-Ihmisessä pitää kiinnittää huomiota johonkin spesiaalikohtaan, ei mitään tavanomaista. Hiusten eikä vaatteiden mieleenpainamisesta ei ole apua, koska ne vaihtuvat usein.

Vertaisryhmästä tukea

Tikkanen olisi kiinnostunut perustamaan Kemiin vertaisryhmän.

- Uskoisin, että siinä olisi mukava tämmöinen kokemusten vaihtoryhmä.

Suomessa kasvosokeutta tutkitaan ainoastaan osana Aspergerin syndroomaa. Tiedon lisääminen olisi erityisen tärkeää. Niin itse prosopagnostikot kuin alan ammattilaiset toivovat, että tietoisuus kasvosokeudesta lisääntyisi.

Taina Nieminen von Wendt korostaa, että kasvosokeus on aika uutta eivätkä kliinikot ole tietoisia asiasta.

- Olen tehnyt tätä työtä pitkään, joten tiedän aina kysyä potilaalta. Esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa ei kasvosokeudesta tiedoteta niin paljoa. Minun mielestäni tietämättömyys on kiinni tiedottamisesta ja opetuksesta, Taina Nieminen von Wendt sanoo.