Professori: Poroperheet tarvitsevat kriisiapua

Jatkuvasti kasvavat suurpetovahingot vaikuttavat poroperheisiin, kuin lama 90-luvulla, sanoo Lapin yliopiston professori Anneli Pohjola. Pahimpien petoalueiden poroperheiden tilannetta voi verrata tehtaan lakkauttamiseen.

Kotimaa
Poroihmisiä Poroparlamentissa Rovaniemellä 2011
YLE / Jarmo Honkanen
Dosentti Jarno Valkonen
Kuuntele dosentti Jarno Valkosen haastattelu. Kuva: Pia Tuukkanen / Yle

Poronhoitajien kriisiapuselvitystä tehneen professori Anneli Pohjolan mukaan pahimmilla petovahinkoalueilla poronhoitoalueen eteläosassa sekä Itä-Lapissa poronhoitajien kokema stressi ja lisääntynyt työmäärä vaikuttavat jo perheiden sisäiseen hyvinvointiin.

Kasvavien petovahinkojen vuoksi poromiesten työmäärä on kasvanut muun muassa siksi, että metsässä on oltava entistä enemmän hakemassa petojen tappamia poroja ja paimentamassa eläviä.

- Sellaistakin tuli ilmi, että poroperheessä ei voi pitää yhteisiä lomia, kun koskaan ei tiedä, milloin lähtö metsään tulee, kuvaa Pohjola tilannetta.

Selvityksen mukaan suurista porohävikeistä kärsivät poroperheet joutuvat henkisesti ahtaalle talouden heiketessä. Ahdinkoa lisää huoli koko elinkeinon loppumisesta.

Poroperheet tarvitsevat kriisiapujärjestelmän

Perinteisesti poromiehet ovat tottuneet pärjäämään omillaan ilman ulkopuolista apua.

- Nyt tehdyissä haastatteluissa kävi ilmi, että monissa perheissä tuntuu, että seinä on noussut vastaan, Pohjola kertoo.

Pohjolan mukaan on alettava rakentaa kriisiapujärjestelmää, jossa otetaan huomioon poronhoitajien ja poroperheiden erityistarpeet kuten pitkät työpäivät ja epäsäännöllinen työ.

Anneli Pohjola perää yhteiskunnallista keskustelua poroperheiden hankalasta tilanteesta. Pohjola vertaa poronhoitajien tilannetta tehdaspaikkakuntaan.

- Silloin jos joku tehdas irtisanoo ihmisiä tai lopettaa toimintansa, perätään näille työtä vaille jääville ihmisille ja koko paikkakunnalle kriisiapua.

Pohjolan mukaan poroperheissä tilanne on yhtä vakava, mutta heidän ahdinkoaan on vaikea huomata.

- Muutos tapahtuu hitaasti ja hiipuen ja koskee eri paikkakunnilla, haja-asutusalueilla asuvia yksittäisiä perheitä. Tässä on kuitenkin kokonainen elinkeino uhattuna, Pohjola sanoo.

Peto-ongelma kiristää välejä paliskunnissa

Lapin yliopisto selvitti petojen aiheuttamien vahinkojen sosiaalisia reaktioita poronhoitoalueen neljässä eteläisimmässä paliskunnassa. Dosentti Jarno Valkosen mukaan lisääntynyt petomäärä on lisännyt poromiesten työmäärää samalla kun taloudellinen tulo on heikentynyt.

Paineet näkyvät muun muassa lisääntyneinä ristiriitoina paliskuntien sisällä.

- Varakkaammilla poromiehillä on varaa ostaa seurantapantoja poroilleen, jolloin pedon tappamat eläimet löytyvät helpommin. Toisilla ei sellaisiin varaa ole. Tällaiset asiat alkavat hiertää paliskunnan sisällä, Valkonen kertoo esimerkin.

Eteläisimpien paliskuntien poromiesten on vaikea nähdä alalle enää tulevaisuutta.

- Monet suosittelevat lapsilleen jotain muuta ammattia. Ihmiset pelkäävät koko elinkeinon ja kulttuurin loppumista, Valkonen kertoo.

Valtio synnyttänyt uuden poronhoito tavan

Eteläisissä paliskunnissa petovahingot ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana niin paljon, että joillakin poromiehillä 50 prosenttia tuloista tulee petovahinkokorvauksista.

Synkät luvut ovat muuttaneet poronhoitokäytäntöä joidenkin poromiesten osalta.

- Lähtökohtana kaikilla on, että poronhoidon pitäisi olla lihantuotantoon perustuvaa. Nykytilanteessa se ei ole mahdollista, joten on lähdetty panostamaan siihen, että mahdollisimman moni petovahinko saadaan todennettua, Valkonen kertoo.

Petovahinkokorvauksilla pyritään siten korjaamaan taloutta. Koska poroista maksettavat tuet perustuvat eläinkohtaiseen määrään, haetaan pohjoisesta uusia vasoja, jotta poromies pysyy tuen piirissä.

- Kriisipaliskunnissa jotkut ovat ottaneet tällaiset kriisikeinot käyttöön ja se on suoraan seurausta petokysymyksen pahentumisesta. Valtiovalta on saanut aikaan tällaisen uuden talouden pyörittämisen tavan, Valkonen toteaa.

- Poronhoidossa kysymys on yksityisyrittäjyydestä. Ei haluta, että koko elinkeino menee alta pois vaan on reagoitu. Totta kai kriitikot voivat sanoa, että tässä käytetään väärin järjestelmää, mutta petovahinkojärjestelmä on luotu poronhoidon normaalitilanteen kompensaatioksi. Nyt poronhoito on kriisissä.

Valkosen mukaan on tehtävä hallinnollisia päätöksiä siitä, miten poronhoitoa ja petojen suojelua halutaan Suomessa pitää. Peto-ongelmaa on siirtymässä koko ajan pohjoiseen päin. Kohta vastassa on paliskunnat, joissa on paljon poroja.

- Minä epäilen, että peto-ongelmaan tulee joku ratkaisu, jolla sitä aletaan korjata. Tälläkin hetkellä petovahinkokorvaukset ovat niin suuret, ettei valtio pysty niitä maksamaan, Valkonen toteaa.