Tutkijat: Älä usko ensiarvioita sotien kuolonuhreista

Liioittelu on erittäin tavallista aseellisissa konflikteissa. Väärät luvut jäävät elämään tarinoihin, kun niitä riittävän pitkään rummutetaan mediassa ja toistellaan ihmisten puheissa.

Ulkomaat

Sodissa kuolleiden määrää liioitellaan usein jopa kymmenkertaisesti, käy ilmi Uppsalan yliopiston tutkijoiden keräämistä tiedoista. Asiasta kertoo Dagens Nyheter -lehti.

Yksi syy paisuttelulle löytyy selkkausten osapuolista, jotka mielellään viilaavat numeroita yläkanttiin propagandatarkoituksessa. Toinen syy on se, että kaoottisen konfliktin keskeltä on yksinkertaisesti vaikeaa saada tarkkaa tietoa.

Uppsalan yliopistossa kootaan yhteen tietoja maailman konflikteista. Tutkijat ylläpitävät ilmaista tietokantaa, joka sisältää yksityiskohtaista informaatiota sodista, aseellisista selkkauksista ja muista laajoista väkivaltaisuuksista eri puolilla maailmaa.

UCDP:n (Uppsala Conflict Data Program) puitteissa on seurattu konflikteja säännöllisesti 1970-luvulta lähtien. Tietokantaa (siirryt toiseen palveluun) päivitetään useita kertoja vuodessa.

Toisto iskostaa väärää totuutta

Kun tutkijat vastikään vertailivat tilastoja viime vuodelta, heidän silmiinsä pistivät Libyan sisällissodan uhriluvut helmi-lokakuulta. Heti akuutin kriisin päätyttyä Libyan väliaikaishallinnon johtaja Mustafa Abdel Jalil puhui 25 000 kuolleesta. Terveysministeri Naji Barakat puolestaan arvioi kuolonuhrien määräksi 30 000.

Kuitenkin UCDP sai tulokseksi alle kymmenesosan hallinnon luvuista. Uppsalassa laskettiin uhreja olevan noin 1 900; ainakaan heitä ei olisi yli 3 400.

Tutkijat arvelevat, että kapinalliset ja väliaikaishallinto ovat liioitelleet lukuja mustamaalatakseen Libyan silloista diktaattoria Muammar Gaddafia. Toisaalta myös YK:n ihmisoikeusneuvosto oli arvioinut kuolleiden määräksi jotain 10 000:n ja 15 000:n väliltä jo kesäkuussa 2011.

Libyan tapauksessa erot ovat todella suuria, mutta ne noudattavat tuttua kaavaa. Liioittelu on yleistä sotien yhteydessä, kertoo Therése Pettersson UCDP:stä.

- Varsinkin konfliktin ollessa yhä meneillään luvut ovat epämääräisiä. Kun niitä sitten riittävän monta kertaa toistellaan, määristä tulee eräänlainen totuus, sanoo Pettersson Dagens Nyheterin haastattelussa.

Hän antaa esimerkin myös Bosnian sodasta. Jo kaksi vuotta ennen sodan päättymistä, vuonna 1993, puhuttiin yleisesti 200 000 kuolleesta. Arvio perustui Bosnian hallinnon antamiin tietoihin.

Muutama vuosi sitten julkaistussa riippumattomassa tutkimuksessa tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kuolleita oli ”vain” 96 000.

Vastaavaa liioittelua tapahtui Venäjän ja Georgian välisessä sodassa elokuussa 2008. Aluksi kuolleita kerrottiin olevan tuhansia, mutta UCDP täsmensi luvuksi 621.

Poikkeavat määritelmät vaikeuttavat vertailua

Libyan konfliktia tarkastellut UCDP:n tutkija Samuel Taub selittää mediassa liikkuneiden tietojen ja tutkijoiden keräämien lukujen välistä eroa näin:

- Medialla on kiire kertoa nopeasti, mitä tapahtui eilen. Me voimme tutkia rauhassa, mitä tapahtui viime vuonna.

Aivan omaa luokkaansa on Irakissa vuonna 2003 alkanut sota. Yhdessä vaiheessa siellä huhuttiin kuolleen jopa miljoona ihmistä.

Nykyään viitataan useimmiten Iraq Body Count -projektin lukuun, joka on täsmentynyt noin 110 000:een. Sekin voi olla pahasti yläkanttiin: UCDP:n korkeimmat arviot Irakissa kuolleista yltävät hieman yli 50 000:een.

- Iraq Body Countin uhrilaskelmissa on huomioitu jopa murhat. Pidämme heidän lukuaan liian korkeana, kertoo Pettersson.

Historiallisen vertailun kannalta on tärkeää, että tietoja kerätään johdonmukaisesti. Määritelmien pitää olla täsmällisiä.

Tällä hetkellä päänvaivaa aiheuttaa varsinkin Syyrian tilanne. Myös siellä osapuolet vaikuttavat liioittelevan omien uhriensa määrää.

Lähteet: Dagens Nyheter