Yhteisopettajuus yleistyy peruskouluissa – "Riski kemioiden löytymiseen tuplasti isompi"

Yksi esimerkki yhteisopettajuudesta on malli, jossa kaksi tai useampi opettaja jakavat vastuun opetuksesta kahdessa, tiloiltaankin yhdistetyssä luokassa. Myös erityistä tukea vaativat oppilaat käyvät koulua mahdollisimman paljon samoissa ryhmissä.

Kotimaa
Opettaja Janne Itkonen auttaa kolmasluokkalaista oppilasta matematiikan tehtävissä.
Antti Karhunen / Yle

Kaksi yhdistettyä luokkahuonetta, kaksi luokanopettajaa, koulunkäyntiavustaja ja tarvittaessa vielä erityisopettaja. Siinä malli, jolla leppävirtalaisen Alapihan koulun 3A- ja 3B-luokkien kolmisenkymmentä oppilasta ovat suorittaneet oppivelvollisuuttaan jo reilun vuoden ajan.

Leppävirralla ajatus lähti opettajista itsestään. Janne Itkonen ja Katja Tavi olivat kuulleet opetustavasta ja halusivat kokeilla, miten malli toimii käytännössä.

- Kaipasin tiimityötä ja yhdessä tekemistä opettajan työhön, kertoo luokanopettaja Janne Itkonen.

Käytännössä yhteisopettajuuden malli on luokissa hyvin joustava. Joskus koko luokka on samassa tilassa, ja toinen opettajista esimerkiksi täydentää sitä, mitä toinen opettaa. Tarvittaessa ryhmät pilkotaan kuitenkin pienempiin osiin.

- Esimerkiksi nyt kun meillä on matematiikkaa, jakaudumme ryhmiin. Jos tuntuu että homma ei ole hallussa, oppilaat otetaan pienempään porukkaan ja kerrataan niin monta kertaa että kaikki oppivat, Tavi kertoo.

- Sen ei kuitenkaan tarvitse aina olla tasoryhmittäin, että "menkää te tietty porukka aina sinne". Ryhmittelyyn on kuitenkin aina joku peruste, jatkaa Itkonen.

"Sosiaalistutaan koko ikäluokka"

Yhteis- tai samanaikaisopetusta on käytetty kouluissa aikaisemminkin, mutta uutta puhtia malli on saanut viime vuonna voimaan tulleesta perusopetuslain muutoksesta. Siinä yhtenä johtoajatuksena on, että myös erityistä tukea tarvitsevat oppilaat voisivat käydä koulua mahdollisuuksien mukaan samassa luokassa muiden ikätovereidensa kanssa.

- Ei enää pyritä eristämään ketään minnekään. Sosiaalistutaan koko tämä ikäluokka, Janne Itkonen selittää.

Leppävirralla on myös huomattu, että kahden tai useamman opettajan mallissa lapsi saa enemmän huomiota itselleen. Itkonen huomauttaa, että asialla on myös inhimillinen, ihmisten erilaisuuteen liittyvä näkökanta.

- Riski sille, että opettajan ja oppilaan välillä löytyvät kemiat, on tietysti tuplasti isompi.

Itä-Suomen yliopisto tukee ja tutkii

Reilun kolmensadan oppilaan leppävirtalaiskoulu on saanut apua yhteisopettajuuden kehittämiseen Itä-Suomen yliopistosta, jossa aiheesta on tehty muun muassa kaksi pro gradu -työtä. Tulosten mukaan malli voi parhaimmillaan edistää esimerkiksi lasten luku- ja kirjoitustaitoja. Myös opettajat hyötyvät siitä, että vastuu opetuksesta jakaantuu.

- Jos miettii esimerkiksi, miksi lapsi ei nyt opi, saa toisenkin ammattilaisen näkökannan. Siitä saa vahvistusta omille mielipiteilleen, Katja Tavi sanoo.

Leppävirralla mallia on jo viety eteenpäin, sillä Alapihan koululla aloitti samalla tyylillä tänä syksynä myös kaksi ekaluokkaa. Kokeneilla kolmasluokkaisilla on jo selvä näkemys yhteisopettajuuden hyödyistä:

- Silloin saa oppia enemmän, tiivistää Janna Röyttä.

Ne opettaa aika kivoja asioita.

Eeli Korhonen

Huugo Hultunen puolestaan lähestyy kysymystä tilan ja tavaroiden kautta:

- Tällä puolella riittää tilaa askarteluun, ja toisella puolella voi tehdä hyvin töitä. Ja täällä on paljon tavaroita.

Mikä sitten kahdessa opettajassa on parasta? Näin asian tiivistää Eeli Korhonen:

- Ainakin se, että ne opettaa aika kivoja asioita.