Sota Onkamojärvien rehevöitymistä vastaan jatkuu

Tohmajärven, Rääkkylän ja Joensuun rajoilla sijaitsevien Onkamojärvien rehevöitymisestä huolestuttiin jo 1990-luvun alussa. Sinileväuutisia järviltä on kuultu 90-luvun loppupuolelta asti. Tositoimiin järvien kunnon parantamiseksi ryhdyttiin 2009. Selvityksen jälkeen Onkamojärvillä on niitetty kaislikkoja, pyydystetty särkikaloja sekä tehty laskeutusaltaita ja kosteikkoja. Työ jatkuu edelleen.

Kuva: Mari Voutilainen

Onkamojärvet ovat suhteellisen matalia järviä. Pieni-Onkamojärven keskisyvyys on noin 2,2 metriä, Suur-Onkamolla syvyyttä on keskimäärin  4,3 metriä. Rannat ovat enimmäkseen matalia, syvimmät kohdat järvissä yltävät Pien-Onkamon puolella reiluun seitsemään metriin, Suur-Onkamolla syvyttä löytyy maksimissaan noin yhdeksän metriä.

Monta syytä rehevöitymiseen

Alkusysäys Onkamojärvien rehevoitymiselle annettiin jo 1930-luvulla, jolloin järven pintaa laskettiin noin yhdellä metrillä Niva-laskujokea ruoppaamalla. Sen jälkeen järvet ovat altistuneet turvetotantojen aiheuttamille valumille, maatalouden päästöille ja soiden ojituksesta johtuvalle humukselle. Lisääntyvä kasvillisuus ja särkikalakanta kiihdyttävät rehevöitymistä koko ajan. Kun niihin lisätään vielä melko pieni veden vaihtuvuus, niin leväkukinnoille on ollut hyvä kasvualusta.

Yhteistyöllä taistoon

Kunnostustoimet aloitettiin Vedet puhtaaksi - esiselvityshankkeella vuonna 2009. Selvitystyön tekivät kyläyhdistys, ELY-keskus (Pohjois-Karjalan Ympäristökeskus),Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja kalastorakennetutkimuksiin erikoistunut biologi. Selvityksen jälkeen Onkamojärviä päästiin kunnostamaan useiden eri hankkeiden voimin. Hankkeita on koordinoinut kunnostustöiden voimanainen Tuovi Vaaranta.

Mie olen laittanut sydämeni peliin Onkamojärvien puolesta

Tuovi Vaaranta

Kaislikot pois

Mikko Hirvonen on urakoinut kaislikoita matalaksi omalla koneellaan, ponttoonien päällä kulkevalla sorminiittokoneella. Laitteen verkkomatto nostaa niitetyt kaislat, josta ne kootaan maalle eteenpäin vietäväksi.

Urakoitsija Mikko Hirvonen poistanee kaislikkoa myös ensi kesänä. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

- Ensimmäinen vuosi oli melkoista taistelua, alunperin kone oli tehty kelluskasvien niittoon. Koneeseen piti tehdä muutoksia, ensimmäinen vuosi oli sellaista opettelua, nyt sujuu jo paremmin.

Ruovikon niitoista on tullut myös kritiikkiä. Rantojen asukkaat ovat toivoneet omien rantojen niittämistä, mutta niitto tehdään ELY-keskuksen ammattilaisten tekemien suositusten pohjalta. Hirvonen niittäisi kyllä mielellään vaikka kaikki rannat, jos se olisi mahdollista.

- Mielellään niittäisi vaikka jokaisen korren, mutta kun aikaa on vain noin kuusi viikkoa tehdä työ, niin ei kaikkialle ehdi. Sen lisäksi tällä koneella ei voi juurikaan työskennellä puolta metriä matalammassa vedessä, joten matalimmat kohdatkin jää niittämättä. Samoin kiviä ei niittokoneen edessä voi olla.

Niittämistä jatketaan ensi kesänä Ely-keskuksen rahoilla, sekä rantojen asukkaiden maksamilla omakustannusosuuksilla. Hirvonen on valmis urakkaan, mutta urakka kilpailutetaan ensin. Kolmivuotinen Ruovikot hallintaan -hanke päättyi tähän vuoteen.

Uskomattomia määriä särkikalaa

Hoitokalastukseen Onkamojärville on saatu valtion rahaa kahteen hankkeeseen yhteensä 225 000 euroa. Kalaa ovat nostaneet niin ammattimaiset nuottaajat kuin rantojen asukkaatkin. Kalaa on nostettu jo yli 170 000 kiloa, kalastusta jatketaan vielä, sanoo Tuovi Vaaranta:

- Kunhan järven vesi jäähtyy noin 12-asteiseksi, alkaa tänä syksynä jälleen kalojen nuottaus. 2013 jatketaan rysäkalastusta ja syksymmällä jälleen nuotataan. kaiken kaikkiaan on tarkoitus saada noin 300 000 kiloa kalaa pois järvestä. Silti, kaikkiaan Onkamojärvillä kalastetaan liian vähän, kaikkien pitäsi innostua vaikkapa katiska- tai rysäkalastuksesta, kehottaa Vaaranta.

Osa saalista päätyy minkin ruuaksi, se osa mikä voidaan koneellisesti perata, päätyy kalamassaksi ja ihmisravinnoksi. Kalaa myös kompostoidaan mullaksi.

Patoa suunniteltiin

Onkamojärvien pintaa suunniteltiin palautettavaksi 1930-lukua edeltävälle tasolle padon rakentamisella Niva-jokeen. Ely-keskus hoiti suunnitelmat ja rantojen asukkailta kysyttiin halukkuutta veden pinnan nostamiselle. Patosuunnitelma jouduttiin hylkäämään, sanoo Tuovi Vaaranta:

- Kyselyn tulos oli sellainen, että 56 prosenttia palautti kyselyn, näistä reilut 80 prosenttia oli patoamisen puolella. Mutta kun tarvittava kahden kolmasosan enemmistö rantakiinteistön omistajista ei puoltanut patoa, niin näinollen patoa ei rakenneta.

Laskeutusaltaita ja kosteikkoja

Metsäkeskus on tehnyt Onkamojärven ympärille 19 laskeutusallasta, kolme pintavalutuskenttää, yhden kosteikon ja yhden ennallistetun suon. Se on tehnyt myös ojapenkkojen loivennuksia ja vedenkulkureittien muutoksia maastoon, lietekuoppia ja pohjapatoja kymmenittäin.

Maataloudesta peräisin olevien liikaravinteiden valumista Onkamojärviin jarrutellaan kosteikkojen avulla. Kosteikkojen rakentamiseen ei vielä ole päästy, mutta niitä aiotaan rakentaa:

- Kolmelle kosteikolle on jo tukirahat olemassa, mutta tämän kesän sateiden johdosta vedenpinta on niin korkealla, että sekin osaltaan esti kosteikkojen tekoa. Riistanhoitokeskuksen kosteikkoasiantuntija on ollut hyvänä apuna tässä työssä, ja halukkuutta kosteikkojen tekoon löytyy myös viljelijöiltä.

Työn jatkaja tarvitaan.

Eri hankkeitten kautta Onkamojärvien kunnostukseen tullaan käyttämään noin 400 000 euroa. Sen lisäksi tulee vielä metsäkeskuksen osuus, sanoo Vaaranta. Eri hankkeiden päättyminen 2013 ei tarkoita kuitenkaan sitä että työ olisi jo tehty, sanoo hankekoordinaattori Tuovi Vaaranta:

Hankekoordinaattori Tuovi Vaaranta on antanut kaikkensa Onkamojärvien puolesta. Kuva: Ari Haimakainen / Yle

- Mie olen pistänyt sydämeni peliin Onkamojärvien puolesta viimeisten vuosien aikana. Nyt olisi todella tärkeää, että saataisiin perustettua kiinteä organisaatio,  mielellään vesiensuojeluyhdistys näiden järvien kunnostustyön jatkumisen turvaamiseksi.