Tutkija: Musta surma oli hyödyksi henkiin jääneille

Kun väestö ja samalla työvoima hupenivat jopa puoleen, työläiset saattoivat vaatia enemmän palkkaa ja lisätä siten hyvinvointiaan. Se näkyy huimana hyppäyksenä eliniässä.

tiede
Lennart Segerstrålen opetustaulu Musta Surma Suomessa vuonna 1350.
Lennart Segerstrålen taulu Musta Surma Suomessa vuonna 1350 vuodelta 1925. Tiedossa ei ole, piirsikö Segerstråle opetustaulunsa kivelle itse vai tehtiinkö työ esimerkiksi Tilgmannin kivipainossa.Raila Paavola / Yle

Kuolemaa kylvänyt musta surma oli suureksi hyödyksi niille, jotka jäivät henkiin, sanoo keskiajalla eläneiden lontoolaisten luita tutkinut antropologi. Epidemioiden jälkeen väestö oli pieni mutta pitkäikäinen, sanoo antropologi Sharon DeWitte.

Miltei kolmannes eurooppalaisista kuoli mustaan surmaan 1300-luvun puolivälin epidemioissa. Lontoolaisista henkensä menetti lähes puolet. DeWitte on aiemmin tutkinut satojen lontoolaisten luut epidemiaa edeltäneiltä vuosisadoilta. Tänä kesänä hän siirtyi selvittämään mustan surman jälkeen eläneiden kuntoa heidän luistaan.

Vuosisatoja sitten eläneiden lontoolaisten terveydentilasta jäi merkkejä heidän pääkallojensa silmäkuoppiin ja päälakeen sekä hampaisiin.

Hänen ensihavaintonsa oli, että elinikä oli pidentynyt huimasti. Monet elivät aikaansa nähden varsin iäkkäiksi eli yli 50-vuotiaiksi ja jopa yli 70-vuotiaiksi.

DeWitten mukaan syitä oli kaksi: Henkiin jäivät vahvimmat, jotka saivat todennäköisesti myös vankkoja jälkeläisiä. Toisaalta ruoka ja elinolot parantuivat epidemian jälkeen, kun suuri osa työvoimasta oli kuollut ja jäljelle jääneille oli maksettava aiempaa parempaa palkkaa.

DNA saattaa paljastaa vastustuskyvyn syyt

Vuosisatoja sitten eläneiden lontoolaisten terveydentilasta jäi merkkejä heidän pääkallojensa silmäkuoppiin ja päälakeen sekä hampaisiin. Tutkijat kykenevät lukemaan luista muun muassa, oliko vainajalla ollut keripukki, vaikea tulehdustila tai anemia. Hampaiden kiilteen uurteet paljastavat, oliko hän ollut vailla ruokaa tai sairastanut vakavasti kasvuiässä.

Yhdysvaltalainen Sharon DeWitte on Etelä-Carolinan yliopiston apulaisprofessori, joka on työskennellyt Britanniassa kesäisin jo miltei kymmenen vuoden ajan. Hänellä on luututkimusten lisäksi uusia suunnitelmia: hän aikoo ryhtyä selvittämään DNA-kokeilla, millainen oli ihmisten perimän kirjo ennen mustaa surmaa ja sen jälkeen.

– Henkiin jääneet olivat joko tavattoman onnekkaita tai heissä oli jotakin, jonka takia he pystyivät välttämään tartunnan tai toipumaan siitä, DeWitte sanoo. Hänen tutkimuksistaan kertoo tiedelehti Science Daily (siirryt toiseen palveluun).