Viimeinen testamentti kertoo lottien tarinat jälkipolville

Lotta-perinteen ja muistojen suurtaltiointi valmistuu lokakuun lopussa. Sen ensi-iltaesitys on itsenäisyyspäivänä Syvärannan Lottamuseossa Tuusulassa.

kulttuuri
Lotta Svärd Säätiön Aune Ruohola ja lotta Hilkka Green.
Ville Välimäki / Yle

Viimeinen testamentti -dokumentti kertoo talvi- ja jatkosodassa mukana olleista lotista. Dokumenttiin on kerätty lottina palvelleiden naisten muistot talteen ja haasteltujen joukossa on myös hämäläisiä naisia.

- Materiaalia on kertynyt varsin paljon, kertoo dokumentin tuottaja Raimo Salo. Olen haastatellut noin seitsemän kuukauden aikana 70 rintamalottaa, muutaman pikkulotan ja veteraaneja. Ja materiaali on aivan uniikkia, sillä kukaan ei ole koskaan Suomessa kerännyt tällaista materiaalia.

Salo muistuttaa, että Syvärannan Lottamuseo saa dokumentista arkistoonsa valtavan videohaastattelumateriaalin. Tästä koko materiaalista koostetaan reilun tunnin mittainen Viimeinen testamentti -lottadokumentti.

Muistot eivät häviä

- Dokumentin tekeminen on tärkeä asia, sanoo Lotta Svärd Säätiön hallituksen jäsen, lotta Aune Rahola. Samaa mieltä on myös hämeenlinnalaislotta Hilkka Green, joka on yksi dokumenttiin haastatelluista rintamalotista.

Hilkka oli Tyttölyseon oppilas, kun talvisota syttyi. Hän muistaa vielä varsin hyvin lähes 73 vuoden takaisen päivän.

- Sinä aamuna meille oli koulussa esitelty koulun väestönsuoja eli kellari oli sillä tavoin varustettu, että sitä pidettiin väestönsuojana.

Ja materiaali on aivan uniikkia, sillä kukaan ei ole koskaan Suomessa kerännyt tällaista materiaalia.

Raimo Salo

- Kun ilmahälytys tuli, olin silloin Hämeenlinnassa rautatien sillalla ja kotiin idänpäähän menossa. Juoksin siitä sitten Hätilään. Osuusliike Hämeen kellarissa oli kotimatkani ensimmäinen väestönsuoja. Olihan se yllätys, että sota alkoi.

Lottien työsarka oli sotien aikana erittäin monipuolinen. He hoitivat muun muassa muonitus-, lääkintä- ja viestintätehtäviä. Esimerkiksi talvisodan aikana Hilkka Green oli ilmavalvontatehtävissä Hämeenlinnan Aulangolla.

- Vuorokausi oltiin työvuorossa. Aina kaksi tuntia kerrallaan siellä tornissa ja neljä tuntia vapaana. Meitä oli siellä tornissa aina vahtivuorossa yhtä aikaa kolme kahden tytön paria eli yhteensä kuusi.