Romaanisovitusten vyöry hirvittää näytelmäkirjailijoita

Menestyskirjan teatteriversiosta voi tulla hienokin näyttämöteos, mutta sen jalkoihin on jäänyt jokin alkuperäisnäytelmä ja dramatisoinnin tehnyt näytelmäkirjailija joutuu tyytymään pelkkiin sovitusansioihin, taiteilija Heini Junkkaala sanoo.

kulttuuri
Maaninkavaara, Totta ja Tumman veden päällä -kirjat animoituina.
Kotimaisten nykykirjailijoiden teoksia nähdään tänä vuonna poikkeuksellisen paljon näyttämöversioina.Yle Uutisgrafiikka

Kotimaisten nykykirjailijoiden teoksia nähdään tänä vuonna poikkeuksellisen paljon näyttämöversioina. Kuluvana vuonna saa ensi-iltansa ainakin viisitoista uudehkoon menestysromaaniin perustuvaa näytelmää. Määrä on suurempi kuin viime vuosina, jolloin aikuislukijoiden suosikkeja on tullut näyttämöille puolenkymmentä vuodessa.

Suomalaisteattereissa nähdään noin 130 ensi-iltaa vuodessa. Niistä näytelmäkirjailijoiden kirjoittamien alkuperäisnäytelmien osuus on perinteisesti 35 - 40 kappaletta. Näiden seassa jalansijaansa vahvistavat Vadelmavenepakolaisen ja Kätilön kaltaiset kirjamenestyksestä ponnistavat esitykset.

- Uusi kotimainen kirjallisuus on löydetty. Se pohjautuu paljolti siihen, että nämä kirjailijat toimivat aika monella foorumilla. Ja kaikki lähtee hyvästä tekstistä, teatterinjohtaja Tero Heinämäki Joensuun Kaupunginteatterista kuvailee.

Heinämäen menestyskirja on helpompi tuote tuotannollisesti ajatellen.

- Kynnys tarttua menestystekstiin on matalampi, kun teoksen ideat ovat jo kertaalleen tutut. Se on uusi tapa etsiä yleisöpotentiaalia, Heinämäki jatkaa.

Heinämäki muistuttaa, että on aina taloudellinen riski tehdä uusi kotimainen näytelmä päänäyttämölle. Hänen mukaansa valinnan tekeminen näytelmäkirjailijan synopsiksen pohjalta on aivan toista kuin ottaa tuotantoon suurelle joukolle tuoreessa muistissa oleva romaani, josta heti syntyy "mielikuva hyvästä esityksestä".

"Mitä uutta näyttämö voi teokseen tuoda?"

Näytelmäkirjailija ansaitsee romaanin sovittamisesta vähemmän kuin saadessaan alkuperäisteoksensa kantaesitettäväksi. Näytelmäkirjailija saa ikioman teoksensa lipputuloista 12 prosenttia. Kirjasovituksesta käteen jää 6 prosenttia, sillä toinen puoli menee romaanin kirjoittajalle.

Romaanisovitukset eivät kuulu kantaesitystuen piiriin. Dramatisoijan tulot jäävät pienemmiksi, vaikka aikaa työhön kuluu puolesta vuodesta vuoteen.

- Romaanin dramatisointiin menee ehkä hiukan vähemmän aikaa kuin alkuperäisnäytelmän kirjoittamiseen, mutta ei välttämättä. Missään nimessä ei ole perusteltua sanoa, että työmäärä olisi puolet vähäisempi, sanoo näytelmäkirjailija Heini Junkkaala.

Junkkaala on Suomen Näytelmäkirjailijoiden ja Käsikirjoittajien hallituksen puheenjohtaja ja tietää, että kollegoita hirvittää teatterien kiristyvät budjetit.

- Dramatisointien kohdalla pitäisi aina kysyä, mitä uutta näyttämö voi teokseen tuoda. Miksi ei riitä, että ihmiset lukevat tarinan kotona? Jos syy on vain se, että halutaan rahastaa jo valmiiksi mainetta niittäneellä teoksella, lopputulos ei ehkä ole kaikkein kiinnostavinta teatteritaidetta, Junkkaala pohtii.

Miksi ei riitä, että ihmiset lukevat tarinan kotona? Jos vain halutaan rahastaa jo valmiiksi mainetta niittäneellä teoksella, lopputulos ei ole kiinnostavinta teatteritaidetta.

Heini Junkkaala

Kotimaisen draaman nosteesta pidettävä kiinni

Valtionosuusteattereiden tukia on leikattu ja leikataan. Rahojen vähyys on näytelmäkirjailija Heini Junkkaalan mukaan yleensä johtanut varovaisuuteen kotimaisten kantaesitysten tilauksissa.

Junkkaala, Kymmenen tikkua laudalla ja Kristuksen morsiamen kirjoittanut tunnustettu tekijä muistuttaa, ettei riskejä kannattaisi kaihtaa vastaisuudessakaan, sillä suomalainen teatteriyleisö on kiinnostunut uusista kotimaisista näytelmistä niiden alkuperään katsomatta.

- Toivon, etteivät teatterinjohtajat pelästyisi näitä taloudellisia leikkauksia. Teatteritaidetta on ravisteltu ja uudistettu ennen kaikkea alkuperäisnäytelmillä, ei romaanidramatisoinneilla.