Naisten yhteishenki syntyy pyykätessä

Kemin kaupunginteatterin syysnäytäntökausi alkaa lauantaina, kun suurella näyttämöllä saa ensi-iltansa skotlantilainen näytelmä Pyykkärit. Tekijöiden mukaan näytelmä on tehty lämmöllä ja pyykkiä pestessä tulee oikeastikin lämmin.

näytelmät
Tatja Hirvenmäki ja Sirpa Filppa

Pyykkärit sijoittuu 50-luvun pyykkitupaan, missä neljä eri-ikäistä ja erilaisissa elämänvaiheissa olevaa naista jakavat surunsa, unelmansa ja juomansa solidaarisesti keskenään. Välillä naiset muistelevat nuoruutta ja välillä he intoutuvat laulamaan ja tanssimaan.

Ohjaaja Iiris Rannion mukaan näytelmä puhuu yhteishengen puolesta ja lavalta löytyy naisenergiaa.

- Varmasti, koska meillä on neljä vahvaa naista näyttämöllä, hän sanoo.

Tarina sijoittuu uudenvuodenaattoon 50-luvun alkupuolella.

- Naiset pyykkäävät koko illan ja jakavat monenlaisia asioita. Tämä on hyvin vahvasti jakamisesta ja yhteisöstä kertova näytelmä, Rannio luonnehtii.

Lämmöllä hiki päässä

Koko näytelmän takaa löytyvä tekijäkatras kertoo näytelmän syntyneen hyvässä hengessä.

- Viime keväänä Kemin kaupunginteatterista lähti paljon näyttelijöitä ja meitä oli oikeasti me viisi. Tilanne oli ainakin minulle sellainen, että kyllä meistä lähtee, vaikka meitä on niin vähän, kertoo näyttelijä Tatja Hirvenmäki.

- Neljä naista ja Jusu eli Jukka Lempinen, jatkaa kollega Satu Tala.

Näyttelijä Sirpa Filppa sanoo, että porukka on hitsautunut yhteen.

- Eikä sitä tarvitse näytellä tuolla lavalla. Välillä juoruamme, kuten normaalissa elämässä. ja teemme oikeata työtä. Pyykkäämme ihan veden kanssa, niin onhan se mahtavaa. Hiki tulee, Filppa sanoo.

Jukka Lempinen täydentää naisenergian miesenergialla.

- Minä olen tässä se miesenergia. Ja koska minulla on ainoa miesrooli, niin silloinhan minä teen näytelmän parhaan miesroolin, Lempinen heittää.

Dubaten Jari Sillanpäätä

Näytelmän musiikki koostuu Jari Sillanpään levytyksistä, joiden päälle näyttelijät dubbaavat. Marketta Airo kertoo, että tyylilaji on hänelle aivan uusi.

- Tämä on tosi kivaa ja haastavaa. Laulujen sanat on ollut paljon vaikeampi oppia verrattuna siihen, että laulaisi ne ääneen. Kaikki ovat sanoneet samaa. Ja kun sen pitää olla yhtäaikaista. Suu ei saa sanoa muuta kuin mitä sieltä tulee, hän kuvaa.

Rannio kertoo, että Sillanpään käyttö 50-lukuun sijoittuvassa näytelmässä oli äänisuunnittelija Allu Jakunahon idea.

- Mietimme, että jos näytelmä tapahtuisi Kemissä, jossa on ollut ja on varmaan vieläkin paljon työläisnaisia, niin mitä he kuuntelisivat. Sillanpää olisi varmaan ihan kärjessä, Rannio kertoo.

Tekijät uskovat näytelmän kelpaavan yleisölle.

- Katsojat poistuvat näytelmän jälkeen hyvillä mielin, Rannio luottaa.