”Me olemme työmme tehneet ja eläkkeemme ansainneet”

Sotien jälkeen vuosina 1945–49 syntyneet suuret ikäluokat ovat edelleen niukasti kaikkein suurin ikäluokka. Heidän eläkkeelle siirtymisensä koetaan nyt rasitteena ja terveyspalvelujen kasvu uhkana. Mitä he itse ajattelevat?

Kotimaa
Maija-Leena Montonen ja Irja Halonen kuuluvat suureen ikäluokkaan.
Yle

Suuri ikäluokka on nimensä ansainnut. Sotien jälkeisinä vuosina Suomessa syntyi noin 520 000 lasta. Vaikka kyseinen ikäluokka on pienentynyt alkuperäisestä neljänneksen, on se edelleen niukasti suurempi kuin mikään muu ikäluokka.

Suuria ikäluokkia ei ihmetelty

Kouluaikana yli 40 päiselle koululuokalle järjestettiin tila koulun juhlasalista tai koulua käytiin kahdessa vuorossa. Kuri ja järjestys säilyivät siitä huolimatta, sillä opettajat olivat auktoriteetteja.

Jatko-opiskelupaikoista oli kova kilpailu. Kaikilla ei opiskeluun ollut varaa, sillä maksettavana olivat kirjat, lukukausimaksut ja ruoat. Jos perheessä oli paljon lapsia, valittiin ketä koulutettiin ja ketä ei.

- Keskikouluunkin kun pyrki, niin kriteeri oli kovat. Sinne oli hakutestit ja kokeet. Ei kaikki halukkaat varmaankaan päässyt, muistelee Irja Halonen Lappeenrannasta

Töitä kuitenkin riitti. Suuren ikäluokan työn ansiosta rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta ja lisättiin julkisia palveluita.

- Miusta silloin 70-luvun alussa oli hyvin työpaikkoja, että kyllä töihin pääsi. Minäkin olin töissä jo ennen kuin opiskelemaan läksin. Muistan kun vuonna -67 kävin vaneritehtaalla kysymässä töitä, niin kysyttiin, että jäät sie nyt vai tuut sie huomenna, naureskelee nyt eläkkeellä oleva Maija-Leena Montonen Lappeenrannasta.

- Oma-aloitteisuutta kyllä tarvittiin. Mie kiersin ihan säännöllisesti Lappeenrannan kaikki konttorit ja yhessä ainoossa konttorissa konttoripäällikkö sanoi, että oletteko te sekopäinen, että eihän meillä ole mitään paikkaa auki. Se tuotti kuitenkin tuloksen, kertoo puolestaan Irja Halonen.

Osa ikäluokasta lähti ulkomaille. Yhteensä lähes 50 000 muutti pois maasta. Suuri osa lähti siirtolaisina Ruotsiin, mutta myös esimerkiksi Saksaan ja Australiaan.

- Työ se varmaan oli, minkä vuoksi lähdettiin. Ja raha. Ruotsissa oli paljon paremmat palkat siihen aikaan, sanoo Maija-Leena Montonen.

Ikäluokan koko nousi pöydälle 90-luvulla

Ensimmäisen kerran nyt eläkkeellä olevat naiset muistelevat kuulleensa puhuttavan suuresta ikäluokasta vasta 1990-luvulla. Silloin työikään tulevat nuoret olivat katkeria keski-ikäisten kansoittamista työpaikoista.

- Mie muistan sellaisen tapauksen vuodelta 97, kun meidän työpaikalle tuli yksi kesätyttö. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän sanoi, että hyö ei pääse ikinä töihin, kun työ pidätte nää työpaikat. Me oltiin kuitenkin vaan sellasia viiskymppisiä silloin, sanoo Montonen.

Hyö ei pääse ikinä töihin, kun työ pidätte nää työpaikat

Maija-Leena Montonen

- Nuoret olivat sitä mieltä, että meidän pitäisi siirtyä eläkkeelle jo viiskymppisenä. Sitten alkoi tulla painostusta ja jopa työnantajan puolestakin, mitä mie olen aina ihmetellyt. Toisaalta puhuttiin siitä, että pitäisi jatkaa eläkevuosiin asti ja toisaalta puhuttiin saman aikaan, että jääkää putkeen. Se oli aikamoista, ihmettelee Halonen.

Eläkepommista syytetään suurta ikäluokkaa

Väestö vanhenee suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän. Vaikka joitakin työelämässä sinnittelijöitäkin löytyy, tulee valtaosa olemaan eläkkeellä tämän vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Merkittävä vaikutus ikärakenteen muutokseen on suurten ikäluokkien ennätyksellisen matalalla syntyvyydellä. Viime vuosina suuren ikäluokan eläköityminen on aiheuttanut huolta työvoimapulasta sekä tulevasta hoivapalvelujen kasvun tarpeesta.

Kysyimme Ylen nettisivuilla, miltä puheet suuren ikäluokan aiheuttamasta eläkepommista kuulostavat. Siellä moni muistuttaa pitkistä työurista ja siitä, kuinka suuri ikäluokka on aikoinaan työllään eläkkeensä ansainnut. He myös tuntevat olevansa rasitteena yhteiskunnalle ja saavansa liian vähän arvostusta tekemälleen työlle. Kuten nimimerkki Esa toteaa, "Jotenkin koko ajatus puistattaa, kun elämänsä ehtoopuolella sitä joutais jo kuolla pois".

Eläkepommista syyllistäminen ja hoivapalvelujen kysynnän lisääntymisen kauhistelu tuntuu nykyisistä eläkeläisistä kohtuuttomalta

- Myö ollaan kyllä oma osamme tehty. Miekin 42 vuotta kerkesin olla töissä ja kyllä se yhdelle ihmiselle riittää, painottaa nyt eläkkeellä oleva Maija-Leena Montonen.

Meilläkin on oikeus siihen, että me saataisiin jollain tavalla turvattu vanhuus

Irja Halonen

- Totta kai siinä on ne omat vaikeutensa, mutta onhan ihmiset hoidettava. Eihän sitä voi sillä tavalla ajatella, että meitä olisi liikaa. Jokaisella on oikeus olla täällä. Meilläkin on oikeus siihen, että me saataisiin jollain tavalla turvattu vanhuus, jatkaa Irja Halonen.

Entä jos kaikki olisi ollut toisin?

Mitä jos suuria ikäluokkia ei olisi ollut? Työikäinen väestö olisi alkanut pienentyä jo vuosikymmeniä sitten ja väestön kokonaismääräkin olisi kääntynyt laskuun. Väestö olisi vanhempaa ja vanhushuoltosuhde olisi kasvanut selvästi nykyistä korkeammalle tasolle. Pitkällä aikajänteellä väestön ikärakenteeseen ja eläkemenoihin suurilla ikäluokilla ei ole vaikutusta.

Nykyisessä tilanteessa vuoteen 2040 mennessä ikärakenne muuttuu, kun suurten ikäluokkien vaikutus on hävinnyt. Tuolloin kaikki ikäluokat ovat lähes samansuuruisia.