Islannista oppia – lamassa ei kannata hylätä heikoimpia

Talousromahduksen kärsinyt Islanti on käyttänyt toipumiseensa aktiivista sosiaaliturvaa. Vähiten koskettiin heikoimpien toimeentuloon, tiivistää Islannin selviytymistä käsittelevä Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkeli.

Kotimaa

Vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen Islanti ei leikannut julkisia menoja niin rankasti kuin jotkut kansainväliset rahoittajat neuvoivat, sanoo artikkelin kirjoittaja, tutkimusprofessori Jussi Simpura Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

- Jos niitä oppikirjoja luetaan Maailmanpankissa ja vastaavissa kansainvälisissä järjestöissä, niin helposti sanotaan, että julkinen säästäminen kaikissa mahdollisissa muodoissa on paras lääke. Tässä nyt ei menty niin äärimmäisiin toimiin.

Islannissa toki tehtiin tuskallisia kiristyksiä julkisiin menoihin, mutta niitä kohdennettiin lievempinä heikoimmassa asemassa oleviin, jotta ei vietäisi tulevaisuudennäkymiä.

Kuopan pohjalta on  jo noustu

Erilaiset Islannin väestöä ja taloutta kuvaavat tunnusluvut vaikuttavat nyt neljän vuoden kuluttua jo kohtuullisilta. Väkiluku kasvaa, kun syntyvyys on Euroopan korkeimpia, eivätkä maahan muuttaneet ole lähteneet takaisin kotimaihinsa - niin kuin pelättiin. Maahanmuuttotase on kuitenkin hieman miinuksella edelleen.

Työttömyys on kasvanut pari prosenttiyksikköä lamaa edeltävästä ajasta. Kaikkien tulot ovat pudonneet, mutta vähiten pienituloisimmalla kymmeneksellä, ja tuloerot ovat tasoittuneet.

Tutkimusprofessori Simpuran mukaan Islannin esimerkki näyttää muille Pohjoismaille, että kriiseissä on useampia vaihtoehtoja.

- Usein on mietitty sitä, että onko tämä meidän hyvinvointivaltion malli liian antelias. Tuo Islannin esimerkki näyttää, että pitämällä sitä anteliaisuutta edes jossain määrin yllä, se saattaakin olla voimavara eikä pelkkä menoerä tai rasite, Simpura sanoo.

Suomeen on jäänyt huono-osaisuuden notkelmia

Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että 2008-2009 lamassa toimittiin Suomessa jo hieman samaan suuntaan kuin Islannissa. Valtaosa suomalaisista on vaurastunut, mutta hyvä kehitys ei ole valunut huono-osaisuuden notkelmiin.

Jos oikein huonosti käy, me joudumme kurjalle 90-luvulle.

Juho Saari

- Siellä on ennen kaikkea epävakaassa työmarkkina-asemassa olevaa, ikääntyvää väkeä, viidenkymmenen tuolla puolen, joka asuu yksin, vuokralla, elää perusetuuksilla, Saari listaa. Heillä asumisen kulut ovat nousseet jatkuvasti nopeammin kuin etuuksien taso.

Mielenterveyskuntoutujien asemaa Saari pitää jo kohtuullisen hyvänä. Sen sijaan ylivelkaantuneissa on vippikansaa, jolla tulevaisuuden odotukset ovat olleet liian optimistiset, ja jolla siksi on edessä umpikuja.

Eläkkeet priorisoitu

Professori Saari katsoo, että kaikista sosiaalietuuksista vahvimmat sitoumukset on annettu eläkkeille. Eläkkeissä omaisuudensuoja on lisäksi vahvempi kuin muualla. Myös ansiosidonnaista turvaa on tiivistetty. Hyvinvointisosiologian professori näkee sosiaaliturvassa tietynlaisia jakolinjoja:

- Kyllä sen huomaa, kun poliitikkojen kanssa puuhaa, niin on "meidän eläkkeet, meidän terveydenhuolto", mutta "niiden asumistuet, niiden työmarkkinatuet, niiden toimeentulotuet, niiden päihdehuolto".

Saari uskoo, että vaurastunut valtaväestö pärjää, vaikka noihin jakolinjoihin puututtaisiin, ja vaikka yleinen tilanne vaikeutuisi ja vaikka elvytysvaraa ei enää ole. Professori kuittaa sarkastisesti:

- Jos oikein huonosti käy, me joudumme kurjalle 90-luvulle.