Pohjaeläimet kärsivät hapenpuutteesta lounaisrannikolla

Saaristomeren rannikolla merenpohja on paikoin lähes hapeton. Toisaalta hyvähappisia sedimenttejäkin löytyy.

happi
Mustaa sedimenttiä.
Kuollut merenpohja on pikimustan ja haisevan sedimentin peitossa.Yle

Pohjasedimentin tila vaihtelee Turun edustan merialueella. Tämä on selvinnyt tutkimusalus Muikun tekemällä merentutkimusmatkalla. Tutkituista alueista sedimentti oli käytännössä hapeton kolmella tutkimuspisteellä eli Bläsnäsvikenin syvänteessä Paraisten edustalla, Lemunaukossa Kaarinan ja Turun rajalla sekä Naantalin edustalla.

Sedimentin perusteella voi näiden alueiden arvioida kärsineen hapen puutteesta jo vuosia. Tutkimusajankohtana myös pohjan läheisen vesikerroksen happi oli näillä alueilla loppunut kokonaan kesän aikana. Muissa tutkimuspisteissä sedimentit luokiteltiin niukasti hapelliseksi tai hapelliseksi.

Yhdessätoista pisteessä oli havaittavissa selkeää hapenvajausta pohjan läheisessä alusvedessä. Pohjasedimentin tila oli hapen suhteen paras Lapilan saaren pohjoispuolen, Kuuvan edustan, Haarlansalmen sekä Vapparin tutkimuspisteissä.

Kaikilta tutkimuspisteiltä selvitettiin pohjaeläimistön esiintymistä Suomen ympäristökeskuksen käyttämän luokittelun mukaisesti. Pohjaeläinten esiintymiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten sedimentin ja pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne, syvyys sekä pohjan laatu. Paraisten keskustan kupeessa sijaitsevan Bläsnäsvikenin syvänteen hapeton näytepiste oli ainoa, jolla ei havaittu ollenkaan pohjaeläimiä.

Muikku kynti Saaristomerta kymmenen päivän ajan ristiin rastiin Turun, Naantalin, Kaarinan ja Paraisten merialueella. Matkan aikana kerättiin tietoa 27 tutkimuspisteeltä vedenlaadusta, pohjan sedimenteistä, pohjaeläimistöstä ja eläinplanktonista.