Professori: Elintarvikkeiden E-koodeja on turha pelätä

E-koodien eli lisäaineiden määrä tuoteselosteessa ei merkitse sitä, että tuote on täysin keinotekoinen. Suuri osa elintarvikkeisiin lisättävistä lisäaineista tulee nykyään suoraan luonnosta.

terveys
Pääsiäisrakeita maljassa.
YLE / Arja Lento

Kaupan hyllyiltä halutaan ostaa elintarvikkeita, jotka säilyvät mahdollisimman pitkään, tuntuvat suussa hyvältä ja näyttävät herkullisilta. Lisäaineiden käyttö elintarvikkeissa kääntyy siis oikeastaan kuluttajaa itseään vastaan.

- Elintarvikkeisiin lisätään aineita osittain kuluttajan omista vaatimuksista. Ihminen syö myös silmillään ja sen takia ruoan värin halutaan miellyttävän kuluttajaa. Ulkonäkö ei ole kuitenkaan ainoa asia, vaan tuotteiden rakenne ja säilyvyys ovat haluttuja ominaisuuksia, vahvistaa professori Rainer Huopalahti Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitokselta.

Lisäaineet herättävät usein mielikuvia tuotteisiin lisättävistä kemikaaleista.

- Punaiset väriaineet, sekä hilloihin ja marmeladeihin lisättävät hyytelöaineet eli pektiinit ovat täysin luontaisia. Itseasiassa suuri osa näistä lisäainekomponenteista on täysin peräisin luonnosta. Lisäaineiden ja myrkyn välillä ei ole olemassa yhtäläisyysviivaa, sanoo Huopalahti.

- Lisäaineiden vaaroista puhuttaessa olen usein ottanut esille puolukan. Puolukka marjana sisältää säilöntäainetta eli bentsoehappoa niin paljon, että mikäli puolukka olisi tehdastekoinen marja, sen valmistaminen olisi kiellettyä, jatkaa Rainer Huopalahti.

Mikäli puolukka olisi tehdastekoinen marja, sen valmistaminen olisi kiellettyä.

Rainer Huopalahti

Luontaiset värit ovat haaleita

Elintarvikelainsaadäntö määrää, kuinka paljon lisäaineita elintarvikkeisiin saa laittaa. Euroopan unioni edellyttää myös, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Suomessa lisäaineiden vaikutuksia tutkii Evira, jonka mukaan lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Eviran mukaan myös lasten lisäaineiden saanti on kohtuullisella tasolla.

- Lisäaineiden määrät ovat tarkasti kontrolloituja, ja esimerkiksi näitä luonnosta peräisin olevia väriaineita on alettu käyttämään paljon. Ongelmana on tietysti se, etteivät luonnosta saatavat värit ole niin kirkkaita kuin elintarvikevärit. Voimakkaan vihreät ja äitelänpunaiset hedelmäkarkit ovat muuttuneet haaleiksi, tietää Huopalahti.

Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kanssa sitä, miten luontaisten väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Tulevaisuudessa keltaista väriä voidaan saada samettikukasta ja punaista revonhännästä.

Lisäaineiden ja myrkyn välillä ei ole yhtäläisyysviivaa.

Rainer Huopalahti

Nitriittiä kannattaa vältellä

Tavallisen kuluttajan ei Huopalahden mielestä kannata tuhlata aikaansa tavaamalla E-koodeja kaupassa.

- Tuoteselosteen tarkastaminen kannattaa tietysti silloin, jos on esimerkiksi allerginen joillekin aineille. Hyvissä elintarvikekaupoissa voi pyytää E-koodiluettelon myyjältä. Tavallisen, perusterveen kuluttajan ei kannata jättää tuotetta hyllyyn, jos selosteessa on E-koodeja. E-koodin takana on pääsääntöisesti täysin luontainen yhdiste eikä mikään hirveä kemikaali, opastaa Rainer Huopalahti.

Ihmisen ruokavalioon kuuluu vuosittain suuri määrä elintarvikkeisiin lisättyjä aineita. Jotkut E-koodilla merkityt lisäaineet ovat osoittautuneet terveydelle haitallisiksi, ja ne ovat päätyneet käyttökieltoon tai niiden käyttöä on rajoitettu.

- Lisäaineiden joukossa on muutamia aineita, joita on hyvä vältellä, kuten esimerkiksi makkaroihin lisättävää nitriittiä. Nitriitin käytöstä on kuitenkin olemassa tarkat säädökset, kertoo Huopalahti.

Keinotekoinen makeutusaine aspartaami, jota lisätään esimerkiksi virvoitusjuomiin, ei miellytä Huopalahtea henkilökohtaisesti.

- En pidä aspartaamin mausta. Olen myös sitä mieltä, että keinotekoisia makeutusaineita ei kannattaisi käyttää hirveitä määriä päivässä. Tässä kohtaa olen kyllä vähän huolissani varsinkin nuorten limsan juomisesta, miettii Huopalahti.