Laivakokki on ajanut merirosvoja takaa leipäveitsellä

Haminalainen Soile Kaskela on kiertänyt maailman meriä 30 vuotta. Hän on omistanut työkavereidensa kanssa kokonaisen rahtilaivan ja hankkinut ruokaa eri satamista piirrosten, käsimerkkien ja sanakirjojen avulla.

Kotimaa
Nainen pitää käsissään piirakkalautasta
Yle / Kirsi Partanen

Soile Kaskela asettui kymmenen vuotta sitten miehensä ja koiransa kanssa asumaan isoenonsa vanhaan taloon Haminan Kannusjärvelle. Sitä ennen hän ehti kiertää maailmaa 30 vuotta, ensin messityttönä siivous- ja tiskaushommissa ja sitten laivakokkina.

- Nuorempana en pelännyt mitään. Pelkäsin vasta ihan viimeisessä laivassa, jolla ajoimme Suomen ja Ruotsin väliä, mutta en Atlantilla enkä Tyynellämerellä, Soile Kaskela kertoo.

Kaskela muistaa tapauksen, jolloin tankkilaiva oli upota Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.

- Keskellä Atlanttia laiva alkoi revetä pumppurummun kohdalta. Meillä oli hirveä huoli, kun olimme ostaneet Italiasta hienoja viinipulloja. Vedimme viinit lärviin, koska ajattelimme, etteivät sitten ainakaan viinit huku, Kaskela kertoo.

Laiva ei uponnutkaan ja laivaa saatiin paikattua sen verran, että se pääsi telakalle Englantiin.

Käsimerkit toimivat parhaiten

Soile Kaskela on pitänyt ruuanlaitosta pienestä asti. Hän osti ruokatarvikkeita ja kokkasi äidilleen ja isälleen jo lapsena. Aikuisena hän pääsi kokkaamaan ammatikseen, kun hän osti työkavereidensa kanssa oman rahtilaivan 1980-luvulla Norjasta.

- Ostimme oman laivan, koska meillä ei ollut duunia. Ajoimme sillä vähän aikaa Eurooppassa ja sitten lähdimme Italian kautta Somaliaan, Kaskela kertoo.

Kaikkein paras kieli on huutaminen, suomea puhuminen ja käsimerkit.

Soile Kaskela

Matka jatkui Omaniin, Arabiemiraatteihin, Qatariin ja Kuwaitiin, joissa he kuskasivat laivakontteja. Erään kerran merirosvot yllättivät, kun Kaskelan laiva oli joella ankkurissa Burmassa. Kaskela tarttui leipäveitseen ja työkaveri puukkoon.

- Sitten mentiin ja huudettiin. He hyppäsivät jokeen.

Pisin reissu koti-Suomesta on kestänyt 13 kuukautta.

- Äitiä ja kotia oli ikävä jollain lailla, mutta ulkomaat kiehtoivat niin paljon, Soile Kaskela sanoo.

Kaskela on hankkinut pitkien matkojen aikana ruokaa eri maiden satamista piirrosten, käsimerkkien ja sanakirjojen avulla. Afrikassa ja Kaukoidässä yhteistä kieltä oli vaikea löytää, joten käsimerkit olivat tarpeen.

- Kaikkein paras kieli on huutaminen, suomea puhuminen ja käsimerkit.