Satoja vuosia vanha Syrjälän tila satsaa nyt luomulampaisiin

Tammelan Portaan kylässä Syrjälän suku on viljellyt maata vuodesta 1573. Tilan tuotantosuunta on siirtynyt luomulampaisiin, joista hyödynnetään niin taljat, villat kuin lihakin. Nuori isäntäpari luottaa tulevaisuuteen - uusi lampola valmistuu ennen talvea ja jatkajakin on kasvamassa.

Kotimaa
Katja Sihvonen ja Hannu-Pekka Syrjälä rakenteilla olevassa lampolassaan
Nina Keski-Korpela / Yle

Syrjälän tilan historia tiedetään vuodesta 1573. Nyt saman suvun 19:s sukupolvi eli Hannu-Pekka Syrjälä on vuorollaan tilaa pitämässä, yhdessä Katja Sihvosen kanssa.

- Toisinaan pitkä historia on rasite, mutta kyllä siitä ylpeä täytyy olla, ja haluan itsekin, että sama suku jatkaa tilaa, ainakin toivon näin, sanoo isäntä.

Tilan sukupolvenvaihdos tehtiin kuusi vuotta sitten. Keväällä luomuun siirtynyt Syrjälän tila tuottaa nyt luomulampaanlihaa sekä villaa, lankoja ja taljoja. Lammasrotuna on Hollannista peräisin oleva texel, ja osin Gotlannin turkislammasristeytyksiä. Lampaisiin päädyttiin emännän ehdotuksesta.

- Ensimmäisen bordercollien kun hankin, niin alettiin harjoitella paimennusta. Kävin lammastreeneissä ja tuli olo, että noita minä haluan. Kesti aika monta vuotta ennen kuin on lampaita nyt tullut. Se on ollut unelma-ammatti ja tykkään tehdä niiden kanssa töitä, kertoo Katja Sihvonen.

Hankala alkuvaihe

Lammastaival alkoi röykkyisesti, kun eläinmäärää piti kasvattaa nopeasti.

- Otettiin alkuun 50 uuhta vuonna 2010 syksyllä ja tajuttiin, että eihän me päästä näillä kotieläintilaksi. Täytyy olla tietty määrä uuhia, eli oli liikaa peltopinta-alaa eläinmäärään nähden. Alettiin hommata lisää ja saatiin 170, mikä vaaditiiin kotieläintilastatukseen.

- Keväällä huomattiin, että ne eivät olekaan tulleet tiineiksi. 90 uuhta jäi tyhjäksi ja karitsoja syntyi vain 60, vaikka yhteensä oli 170 uuhta. Tähän tuli sitten ongelmaksi tukijutut, kun on karitsointipakko. Siinä pohdittiin monenmoista vaihtoehtoa, mutta selvittiin.

- Sitten oli ongelmia, kun puolet rehuista oli homeessa eikä mikään mennyt oikein putkeen, mutta nyt on mennyt hyvin ja keväällä syntyi 250 karitsaa. Karitsointikaudella on kaksi kuukautta, kun ei paljon nukuta, mutta kyllä siitäkin selviää, kun tietää, että loppuvuosi on vähän rennompaa, Katja Sihvonen kertoo.

Paimenkoira on korvaamaton

Kesällä laitumilla suuriksi kasvaneet karitsat menevät syksyllä teuraaksi. Uusi lampola valmistuu talveksi 200 uuhelle. Suureen, asfalttipohjaiseen halliin tehdään karsinat irtoaitaelementeillä. Lampaat ruokitaan talvikautena pyöröpaaliin tehdyllä rehulla.

En tule toimeen ilman niitä!

Katja Sihvonen paimenkoiristaan

Syrjälän tilalla on kolme bordercollieta paimenkoirina, täysinoppineet Gisa ja Geri ja nuori harjoittelija Moca.

- En tule toimeen ilman niitä! Kesä on kaikkein kiireisin. Kun eläimet laitetaan ulos laitumelle, niin siitä kuukausi, kaksi niin aletaan punnita karitsoja ja se on suurin työ, mihin koiraa tarvitaan. Meillä on useita laitumia ja laumoja siirrellään eri laitumille eikä tästä tulisi ilman koiraa mitään tai täällä olisi koko Portaan kylän miehet niitä keräämässä aitaukseen, naurahtaa Katja Sihvonen.

Lähiruokaa laitumelta

Lähiruoan tuotanto on Syrjälän tilan sydämenasia.

- Tykkään, että ihminen näkee mistä ruoka tulee ja miten se on kasvanut. Suurin osa asiakkaina olevista mökkiläisistä tulee pääkaupunkiseudulta, puskaradio toimii ja pikkuhiljaa lisääntyy suoramyyntikin.

Isäntäparin mielestä suoramyynti ja lähiruoan tuotanto on Suomessa tehty turhan hankalaksi.

- Tarkastetaan lampaiden korvamerkkejä, laidunkautta, lääkintää varoaikoineen, kaikki pitää olla ylhäällä ja kirjanpidon on täsmättävä, Katja ja Hannu-Pekka kertovat.

Katja Sihvosta harmittaa myös kaupan iso osuus ruoan hinnassa.

- Ulkomailta tulee halpaa lihaa, ja on yritettävä vaikuttaa kuluttajatottumuksiin, että alettaisiin käyttää kotimaista lihaa - ja mieluusti vielä suoraan tilalta, että saisi kunnon hinnankin.

Suoramyynti tuo omat haasteensa täyttää viranomaisvaatimukset. Tilalla on mietitty sitäkin vaihtoehtoa, että tulevaisuudessa kaikki karitsanliha myytäisiin itse.

Maanviljelyn tulevaisuus?

Maanviljelijä viettää paljon unettomia öitä, muulloinkin kuin karitsointiaikaan.

- Huolestuttaa maailman taloustilanne, Euroopan tilanne, mitä tulee, tuleeko tukileikkauksia, se on iso kysymysmerkki miten meidän käy - pitäisi saada sitten tuotteesta hintaa, jos tukia leikataan. Ei ole ihan helppoa meille, kertoo Hannu-Pekka.

Maataloustuet ovat huomattava osa Syrjälän tilankin tuloista.

Lammas ei syö samalta lautaselta kuin ihminen.

Katja Sihvonen

- Ilman tukia ei tällä hetkellä oltaisi maatilaa pyörittämässä, se on karu tosiasia. Tuskin olisi suomalaista ruoantuotantoa ilman tukia, hän arvelee.

Onko maanviljelys tulevaisuudessa se, joka kannattaa ja josta kannattaa Suomessa pitää kiinni?

- Pakko sen on kannattaa, ihmiset syö, ruokaa tarvitaan. Kyllä suomalainen ruoantuotanto on niin puhdasta, että kyllä täällä maanviljelys tulevaisuudessa jatkuu. Tulee vain ylämäkiä ja alamäkiä, kun vaan selvitään alamäistä takaisin ylämäkeen niin hyvin menee, luottaa Hannu-Pekka Syrjälä.

- Lampaalla on tilaa nousta, se ei syö samalta lautaselta kuin ihminen, se on hyvä nurmen hyväksikäyttäjä. Karitsanliha pysyy kilpailukelpoisena, uskoo Katja Sihvonen.

Sukutilan mahdollinen jatkajakin on jo kasvamassa: Lauri käy Portaan koulun ensimmäistä luokkaa.

- Hän itse päättää jatkaako. Pakottaa ei voi, mutta toivo on yllä, naurahtaa Hannu-Pekka.