Sananen – Pitkäveto välistä

Suomalaiselle tuottaa syvää tyydytystä saada jotain halvalla. Edullisuus saattaa olla illuusio, mutta niinhän se on rakkauskin. Ja edullista hankintaa kannattaa aina hehkuttaa! Tuorein esimerkki on Veikkauksen toimitusjohtaja.

rahapelit
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Veikkauksen uuden toimitusjohtajan peruspalkka ilman bonuksia on 29 tuhatta euroa kuukaudessa. Valtion kokonaan omistaman yhtiön hallituksen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes hehkuttaa työsopimusta edullisena. Mistä kumpuaa tämä suomalaisten pakkomielle saada kaikki aina halvalla? Kaiken pitää olla edullista. Johtajakin saa olla jo etukäteen heppoinen, jos on noin halpa.

Nuukuus on hyvin suomalainen piirre. Se leimaa meitä maalla, merellä ja ilmassa. Ei italialainen kysy ravintolassa annoksen hintaa kolmeen kertaan. Se tiedustelee makua ja laatua. Katsokaa naapureitanne tavaratalon alennuslaarilla. Siinä hyeenalaumakin näyttäisi uneliailta kissanpennuilta, tuulipukuisiin taistelijoihimme verrattuna. Me haluamme tehdä edullisia löytöjä. Se on meille tärkeämpää kuin seksi. Hikinen voittaja käden jatkeenaan kokonaisedullinen ostos voitaisiin ikuistaa kansamme sielua kuvaavaan patsaaseen. Patsaan nimi olisi löytöretkeilijä.

Tämä maailma on tarjonnut meille jo liikaa. Tunnelmaltaan parhaat juhlat on ohi. Mistään ei tule syvää tyydytystä. Tähän iskee mystinen himo saada kerrankin halvalla. Ennen piti säästää vuosikausia matkaan tai kodinkoneeseen. Nyt katajaisen korpikansamme sielu on hetken halattuna mykkyrälle, kun saa halvalla ja paljon. Se aiheuttaa parhaimmillaan hekumallista tärinää, silmät kasvavat pituutta. Lennetään sadalla eurolla Keski-Eurooppaan ja takaisin, vaikka perillä ei tehdä mitään ja mikään museoista ei kiinnosta minkään vertaa. Vain sillä hetkellä tuntui hyvältä, kun tiesi saavansa edullisesti. Sinä poreilevan nousuisena lilan sävyisenä minuuttina.

Sen ymmärtää jotenkin, että köyhä iloitsee kun saa halvalla. Jää rahaa muuhunkin. En sano ääneen että keskiolueen. Keskituloisena riemuitsin itsekin kuin hurahtanut, kun huomasin lähikauppamme myyvän grillattuja kanankoipia eurolla. Ostin tarpeettoman monta ja söin isoilla liikkeillä. Sellaista intohimoa en muistanut sisältäni löytyvänkään. Nälkä oli tapettu hiljaiseksi jo aikaa sitten, kun edelleen suutelin rasvan rapeuttamia jäseniä, silmät tuhmasti nauliintuneina edulliseen hintalappuun. Edullisuus toi hyvää oloa ja tyydytystä, vaikkakin nautinto oli väliaikainen ja henkisesti tarkasteltuna kestämättömillä motiiveilla lunastettu.

Se on jännä että edullisuus on kaikkia suomalaisia kutkuttava asia. Suvi-Anne Siimes, nainen joka on kerryttänyt eristeeksi sukan varteen isoja rahoja sekä ministerinä että lääkeyhtiöiden lobbarina, jaksaa iloita että hän ja Suomen kansa ovat saaneet edullisen yritysjohtajan. Veikkaus on valtion omistama ja sen tulopohja on idioottivarma. Kun vilpittömän hyväntahtoisen yhtiön johtajalle maksetaan 29 tuhatta kuukaudessa lähtöpalkkaa, se tuntuu niin törkeän edulliselta, että tuskin häneltä kehtaa kovin isoja työpanoksia vaatia. Tervemenoa kiekkokatsomoon! Kulttuuriministeri Arhinmäki odottaa jo. Mies joka saa olla monena ja vielä median sylkykuppina, vaikka tienaa vain kolmasosan Veikkauksen johtajan palkasta.

Veikkaus on omasta mielestäänkin eettinen yritys. Se tukee suomalaista kulttuuria. Tänä päivänä suomalaisen kulttuurin ytimessä on edullisuuden illuusio ja sen vaaliminen. Ostamme halvalla kaikkea mahdollista, jota emme vahingossakaan tarvitse. Pitkän harkinnan jälkeen teemme perheen kanssa kuumottavan viikonloppureissun varastomyymälän kautta halpahalliin. Ja netistä saa kaiken halvimmalla. Päänsärynkin. Tämä kaikki on linjassa sen kanssa, että meillä on naurettavan edullinen Veikkauksen johtaja.

Voi olla että jonain päivänä vielä joudumme maksamaan kalliisti. Se itkettää hiukan, kun arvot ovat kateissa. Edes Pitkäveto ei lohduta.

Maallikkosaarnaaja Maasola.