Yksinäinen lapsi: "Mä en kelpaa mihinkään"

Yksinäisyys periytyy aikuiselta lapselle, kertoo erikoistutkija Niina Junttila. Ihmisten yhteisöllisyys on vähentymässä. Sen myötä lapset ja nuoret kärsivät pahenevasta yksinäisyydestä, joka saattaa johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin aikuisiällä.

Kotimaa
Yksinäinen tyttö istuu selin
Anna Sirén / Yle

Lasten yksinäisyyttä kartoittavan tutkimuksen materiaaliin kertyi koskettavia kommentteja:

_"Minulla ei ole ketään, jolle puhua. Minua on haukuttu ja kiusattu ja tuntuu, ettei kukaan välitä. Kaikki vihaavat minua. Tuntuu kuin välillä haluaisin kuolla. Enkä jaksaisi tätä elämää. Kukaan ei jaksa kattella mua. Mä elän täs maailmassa haamuna. Ei mua tänne kukaan jää kaipaamaan." _- 11-vuotias yksinäinen tyttö.

Erikoistutkija Niina Junttila Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksesta tietää, että sosioemotionaaliset ongelmat ovat voimakkaasti kasvussa kouluissa tällä hetkellä. Junttila on tutkinut lasten ja nuorten sosioemotionaalista hyvinvointia ja oppimista jo 2000-luvun alusta alkaen.

- Kuutisen vuotta sitten alettiin oivaltaa, että yksinäisyys on ensimmäinen oire lasten vakavampaan masennukseen sekä ahdistukseen, ja sillä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset, sanoo Niina Junttila.

Junttilan mukaan jopa 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii nykyään vaikeasta yksinäisyydestä. Lasten ja nuorten keskuudessa hurjasti yleistyneet virtuaaliset tapaamispaikat, pelit ja verkkomaailma vähentävät sosiaalista yksinäisyyttä, mutta lisäävät emotionaalista eli läheisen ystävän puutetta.

- Tutkimuksen mukaan jos nuori ei löydä ystävää yläkoulun 7. luokan ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä, hän jää todennäköisesti ystäväryhmien ulkopuolelle koko yläkoulun ajaksi. Yläkoulussa koettu yksinäisyys puolestaan ennustaa syrjäytymistä ja putoamista koulutusuralta pois. Sen takia lapsen yksinäisyys täytyy huomata ja siihen täytyy puuttua jo alakoulun aikana.

Nykyään eletään laajemmissa kokonaisuuksissa, eikä kuuluta niin tarkkaan mihinkään.

Niina Junttila

Rikkonainen ympäristö vaikuttaa yksinäisyyteen

Perheet, sukulaiset ja naapurit eivät ole enää kovin tiiviissä kanssakäymisessä toistensa kanssa. Perheet ovat myös pienempiä ja avioeroja on paljon.

- Aikuiset ovat itsekin yksinäisempiä ja heidän sosiaaliset verkostonsa ovat pienempiä. Mielestäni on myös merkittävää, että alakouluissakin alkaa jo olla luokatonta koulumaailmaa. Ei siis välttämättä tiedetä, kuka on oma opettaja, tai mikä on oma luokka ja pulpetti. Nykyään eletään enemmän laajemmissa kokonaisuuksissa, eikä kuuluta niin tarkkaan mihinkään, kertoo Niina Junttila.

Tutkimuksissa selvisi, että lapset kokevat yksinäisyyden hyvin ahdistavana. Yksinäisyys korostui erityisesti välitunneilla. Luokassa keskitytään opetustilanteeseen ja kotona voi tehdä jotain itsekseenkin. Alakouluikäinen lamaantuu tunteesta, ettei kukaan halua leikkiä hänen kanssaan.

- Lapsi pohtii usein, että mikä hänessä on vikana, kun hän ei kelpaa mihinkään. Varsinkin tytöt syyllistävät itseään, pojat ehkä vähän vähemmän. Yksinäisiä lapsia haastatellessani yksinäisyyden tunne oli erittäin voimakas. Se alkoi jo lähennellä masennusta ja ahdistusta, miettii Junttila.

Tutkimuksen mukaan jos nuori ei löydä ystävää 7. luokan ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä, hän jää todennäköisesti ystäväryhmien ulkopuolelle koko yläkoulun ajaksi.

Niina Junttila

Vanhempien velvollisuus on huomata lapsen yksinäisyys

Sosiaalisesti lahjakas lapsi on yhteistyötaitoinen ja empatiakykyinen. Hän tulee helposti hyväksytyksi ryhmässä.

- Yhteistyötaidot ovat helposti opetettavissa lapselle, eli miten keskustellaan ja toimitaan toisten ihmisten kanssa. Empatiakyky puolestaan on omien tunteiden hallintaa ja toisten tunteiden huomioon ottamista, tietää Junttila.

Vanhempien velvollisuus on auttaa lasta sosiaalisessa kasvussa ja huomata lapsen yksinäisyys.

"No se auttaa jo, kun se (vanhempi) aina sanoo, et en mää oo mitenkään huono vaan et se vois olla niinku kuka tahansa, joka tälleen jätetään ulkopuolelle.” -Tutkimuksessa haastateltu lapsi.

- Vanhemmat saattavat ajatella, että meillä on kiltti ja kunnollinen lapsi, kun se istuu yksin kotona kaiket illat. Vanhempien pitäisi kysellä lapsen kuulumisia ja sitä, että kenen kanssa lapsi viettää välitunnit tai koulun jälkeisen ajan. Lapselle on kauheaa, jos kukaan ei huomaa hänen pahaa oloaan, eikä hän itse osaa siitä kertoa, pohtii Niina Junttila.

Hyvät sosiaaliset taidot omaava lapsi on yleensä myös taitava ja motivoitunut oppimaan. Sosiaalisesti rajoitteiset lapset puolestaan ovat usein alisuorittajia koulutunneilla.

- Jos lapsi on jätetty välitunnilla yksin, hän keskittyy oppitunnin aikana pahanolon tunteisiinsa. Sama ilmiö on kiusatuilla lapsilla. Yksinäisillä lapsilla ja oppimisvaikeuksilla on tutkimuksen mukaan vahva yhteys, tietää Junttila.

Vanhemmat ja opettajat kilpailevat keskenään

Vanhempien ja opettajien on kautta aikojen ollut vaikea tehdä aloitetta lapsen asioissa. Junttila kertoo, että tilanne on jopa vaikeutunut entisestään.

- Ikään kuin vanhempien ja opettajien välillä olisi jonkinlainen kilpailutilanne. Osapuolet unohtavat liian usein, että he ovat molemmat lapsen puolella.

Sekä vanhempien että opettajien pitäisi kunnioittaa toistensa tekemisiä.

- Joka syksy OAJ tai joku muu instanssi laittaa liikkeelle koulujen alkaessa ison ruljanssin siitä, että oppilaat ovat kamalia ja vanhemmat käyttäytyvät huonosti. Tällainen on suora lyönti vasten vanhempien kasvoja ja vaikeuttaa entisestään vanhempien suhtautumista koulun yhteydenottoihin, sanoo Junttila.