1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Virolaisohjaaja toivoo enemmän huonoja elokuvia

Virossa tehdään elokuvia enemmän kuin Latviassa ja Liettuassa yhteensä. Elokuvia katsotaan enemmän kuin Suomessa. Viron itsenäistymisen jälkeinen uusi elokuva sai tärkeimmät vaikutteensa Helsingin kansainväliseltä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilta. Nyt elokuvaohjaaja Jaak Kilmi sanoo toivovansa, että Virossa tehtäisiin enemmän huonoja elokuvia.

kulttuuri
Kuva elokuvasta The Idiot.
Rainer Sarnetin elokuva Idioot (2011) esitetään tänä vuonna Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla.Helsinki International Film Festival

Virolaisella elokuvalla menee lujaa. Pienessä Baltian maassa tehdään keskimäärin seitsemän pitkää elokuvaa vuodessa, tänä vuonna peräti kaksitoista. Isommissa Latviassa ja Liettuassa tehtiin viime vuonna yhteensä seitsemän elokuvaa.

Viron elokuvaa uudistanut "nelikymppisten sukupolvi" kävi elokuvakoulua yhdessä 1990-luvulla. Köyhän maan asukkaille isot festivaalit olivat liian kaukana, joten vaikutteita haettiin lähempää.

- Me löysimme Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ja rakastuimme siihen siksi, että meillä ei ollut mitään muuta katsottavaa Eestissä, kertoo elokuvaohjaaja Jaak Kilmi.

"Elokuva ei toimi ilman hulluutta"

Suomenlahden tältä puolelta löytyi pieni ja pippurinen elokuvafestivaali, joka oli tuolloin pyörinyt muutamia vuosia ja kasvanut Suomen suurimmaksi elokuvatapahtumaksi. Tulevat ohjaajat Jaak Kilmi, Andres Maimik, Marko Raat, Rainer Sarnet ja René Vilbre viettivät useamman vuoden syyskuiset illat helsinkiläisissä elokuvateattereissa.

- Kun ennen oli katsottu Tarkovskia ja hyvän maun elokuvaa, niin R&A:n mukana ryntäsi B-elokuva minun maailmaani, Kilmi kertoo.

Rakkautta ja anarkiaa, viroksi Armastus ja anarhia, avasi nuorten elokuvaopiskelijoiden ikkunat maailmalle. Erityisen suosittuja olivat aasialainen elokuva ja amerikkalaiset riippumattomat tuotannot, jotka olivat tuohon aikaan myös festivaalin valttikortteja.

- Se oli raikas tuuli. Minusta tuntuu, että ilman hulluutta elokuva ei toimi. Täytyy olla jotain, mikä poikkeaa valtavirrasta ja konventionaalisuudesta, Kilmi pohtii.

Vapautuminen virolaisen elokuvan perinteestä osaksi maailmanelokuvaa näkyy erityisesti nelikymppisten sukupolven esikoiselokuvissa, kuten Jaak Kilmin _Sikojen vallankumouksessa _(2004).

Oppilaat palasivat mestareina

Ensimmäinen virolainen elokuva esitettiin Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla syyskuussa 1994, samana päivänä kun autolautta Estonia upposi.

Paremmin virolainen elokuva on päässyt esiin vasta 2000-luvulla, uuden sukupolven ohjaajien palatessa festivaalille. Tällä kertaa valkokankaalla pyörivät heidän omat elokuvansa.

Tänä vuonna Rakkautta ja anarkiaa esittää kolme virolaista pitkää fiktioelokuvaa sekä dokumentteja ja lyhytelokuvia. Fiktioiden joukossa on Andres Maimikin lyhyt komedia _Douchebags _(2012) ja Rainer Sarnetin Dostojevski-filmatisointi _Idioot _(2011).

- Samalla kun me vanhenimme, myös festivaali muuttui konservatiivisemmaksi. Hyvän maun elokuva voitti. Se sysäsi huonon maun jonnekin laitaan, vaikka se raikas ja vähän epäilyttävä vaihtoehtoelokuva on myös yhä mukana.

"Enemmän tyhmää elokuvaa"

Elokuvia katsotaan Virossa enemmän kuin Suomessa. Kun suomalainen katsoo keskimäärin 1,3 elokuvaa vuodessa, niin Virossa vastaava luku on 1,8. Kotimaiseen elokuvaan suhtaudutaan Virossa kuitenkin vielä penseästi, kertoo elokuvatoimittaja Jaak Löhmus.

- Ohjaajien ajatellaan tekevän elokuvia vain omasta ahdistuksestaan. Sellaisia elokuvia kutsutaan täällä koirankidutuselokuviksi. Tänä vuonna ainakin on tehty kirjava valikoima erilaisia elokuvia, Löhmus sanoo.

Elokuvaohjaaja Jaak Kilmi puolestaan sanoo toivovansa, että Virossa tehtäisiin myös enemmän huonoja elokuvia.

- Pitäisi tehdä tyhmiä komedioita, lapsellisia action-elokuvia, tylsiä historiallisia draamoja ja vielä tylsempiä taide-elokuvia. Se ruokkisi elokuvan multaa, mistä voisi kasvaa uusia elokuvantekijöitä, uusia ideoita ja niiden myötä myös raikkautta.

Lue seuraavaksi