Hyppää sisältöön

Sisäsiitos vaivaa susikantaa

Oululainen tutkimusryhmä on selvittänyt kotimaista susikantaa vuosien 1995-2009 välisenä aikana. Geneettinen monimuotoisuus on laskenut ja sisäsiitos kasvanut.

Susi Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä Kuhmossa. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Tutkimusryhmän selvitys yllättää, sillä susikanta kasvoi voimakkaasti 1990-luvun lopulla aina vuoteen 2006 saakka. Tutkimus osoittaakin, että susikannan geneettinen monimuotoisuus ei riipu kannan koosta, vaan geenivirran määrästä. Tulokset ovat merkittäviä susikannan hoidolle, sillä geneettinen monimuotoisuus ja sukusiitoksen määrä ovat pitkällä aikavälillä tiiviisti kytköksissä kannan geneettiseen hyvinvointiin.

Kotimaista kantaa verrattiin Karjalan susiin

Tutkimus keräsi näytteet lähes 300 sudesta. Verrokkinäytteet otettiin Venäjän Karjalan susikannasta. Oululaistutkimus osoittaa, että kotimaisen susikannan geneettinen vaihtelu on sidoksissa Venäjän susikantaan. Susia on tullut Venäjältä Suomeen vain vähän, koska se ei näy juurikaan näy kotimaisessa susikannassa. Susikannan kasvu vuoteen 2006 asti monipuolisti geenikantaa kuitenkin jonkin verran.

 Tätä seurannut kannan romahdus yhdessä vähäisen Venäjän tulomuuton kanssa aiheutti sukusiitosta ja perinnöllisen muuntelun vähenemistä. Tutkimus osoitti myös syntymäreviiriltään uusille alueille muuttavien nuorten susien siirtymämatkojen lyhentyneen kannan romahduksen yhteydessä.

Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistyönä. RKTL hankki ja Oulun yliopiston biologian laitos analysoi näytteet.

.
.