Liito-orava liikkuu kaupungissa yllättävän sujuvasti

Uhanalainen liito-orava pystyy liitämään ilmassa jopa 400 kertaa oman pituutensa verran. Cityliitureiden on havaittu matkustavan ilmassa muun muassa moottoritien yli parempien ruokailupaikkojen toivossa.

Kotimaa
Täytetty liito-orava museon näyttelyssä.
Toni Pitkänen / Yle

Uhanalaisen liito-oravan elämästä kaupungeissa on saatu uutta tietoa Kuopiossa. Radiopantatutkimuksen mukaan oravat liikkuvat taajamissa useiden kilometrien matkoja ja pystyvät muun muassa ylittämään moottoriteitä.

-Teiden ylittäminen puurivien avulla ja pihapuissa liikkuminen eivät näytä olevan liito-oravalle mikään ongelma. Jos kaupungin keskelle on jätetty tarpeeksi isoja metsälaikkuja, kyllä orava pärjää siellä ja pystyy lisääntymään, väitöskirjaa liito-oravista Helsingin yliopistoon valmisteleva Sanna Mäkeläinen sanoo.

Suomi ja Viro ovat Euroopan unionissa ainoat maat, joissa liito-oravia elää. Suomessa kanta-arviot vaihtelevat 100 000:sta 300 000:een. Kuopion lisäksi "lentävät rukkaset" ovat sopeutuneet elämään taajaman liepeillä muun muassa Tampereella ja Vaasassa.

- Kaupungissa oravan pitää muuttaa elinpiiriään. Jos asutus leviää oravan elinpiiriin, oravan pitää muuttaa liikkumistaan ja ottaa suurempia riskejä, Mäkeläinen kertoo.

Liito-oravan vartalo on enintään 20 senttimetriä pitkä. Sen on mitattu liitäneen Suomessa enimmillään lähes 80 metriä, eli jopa 400-kertaisesti oman pituutensa verran. Ihmiselle vastaava suoritus tarkoittaisi 800 metrin ponkaisua.

Suojelumääräykset ovat riittämättömiä

Kaupungissa liito-orava näyttäytyy usein luonnonsuojelukiistojen kiistakappaleena. Esimerkiksi Kuopion Rautaniemessä uuden asuinalueen paikkaa vaihdettiin uhanalaisen lajin vuoksi. Liito-oravatutkijan mielestä suojelukysymyksissä ei silti osata ottaa riittävän hyvin huomioon eläimen näkökulmaa.

- Naaraat tarvitsevat 4–5 hehtaarin alueen elämiseen ja poikasten tuottamiseen, koiraat sitäkin suuremman. Jos jätetään nykysääntöjen mukainen 10–15 metrin suojavyöhyke pesäpuun ympärille, se on paljon pienempi kuin pelkkä naaraan ydinalue. Silloin oravan on pakko päästä liikkumaan myös alueen ulkopuolelle, Sanna Mäkeläinen Helsingin yliopistosta sanoo.

Siilinjärven Vuorelassa liito-oraville on pyritty järjestämään kulkureittejä pystyttämällä moottoritieliittymään puhelinpylvään näköisiä liitotolppia. Niiden toimivuudesta ei kuitenkaan ole tietoja. Myös Mäkeläinen suhtautuu liitotolppiin skeptisesti.

- Olettaisin, että ne tykkäävät enemmän liikkua puita pitkin. En lähtisi rakentamaan tolppia enemmän, ennen kuin tiedetään, haluavatko oravat oikeasti käyttää tolppia liikkumiseen.

Mäkeläisen mielestä paras keino uhanalaisen lajin suojelemiseen on riittävän suurien metsävyöhykkeiden jättäminen pesäpuun ympärille. Metsien häviäminen näyttääkin olevan liito-oravalle suurempi uhka kuin väljänä levittäytyvä kaupunkiasutus.

- Kun tehdään metsähakkuita, puulajien suhteet muuttuvat ja liito-oravan varsinainen elinympäristö häviää. Toisaalta tiheä asutus on liito-oravalle myös käyttökelvotonta, Mäkeläinen sanoo.