Sananen – Täydellistä utopiaa

Emme ole ottaneet mitään. Silti kansakunnalla on vähän syyllinen olo ja tyttömäinen puna parran pieluksessa. Valehteleminen väsyttää pitkässä juoksussa. Doping pitäisi sallia äkkiä.

doping
YLE Keski-Suomi / Niina Ryyppö

Mieto ei ole ottanut. Mieto ei ole edes keskustellut. Tehtäköön tämä nyt kerralla selväksi. Kaatuiko Viren tahallaan ja noukki radalta rotvallin reunaan piilotetun ampullin? Ei kaatunut. Nyt edetään niin, että syytetään talonmiehiä! Niissä kusipäisyys tiivistyy jo historiallisestikin tarkasteltuna. Läpsivät lapsia, kuluttavat pornoa, piikittävät tunnottomasti puolituttuja kenttäurheilijoita. Viattomuuden aika saadaan takaisin, jos niin yhdessä tahdomme!

Toinen vaihtoehto on se, että lakataan tursottamasta unelmahöttöä. Kilpaurheilu korkeimmalla tasolla on äärimmäistä. Se on rajan siirtämistä mahdottoman marginaaliin. Miksi siis huippu-urheilun pitäisi yrittää noudattaa tavallisen elämän moraalia? Joku tulee aina tarjoamaan markkinoilla olevia ”lisäravinteita” ja kysyy ojentaessaan, haluatko voittaa. Siitä seuraisi kunniaa, hyvä mieli niin monelle. Isät niin ylpeitä pojistaan, niin kotona kuin Liitossakin. Taustoista ei puhuta, eihän sodastakaan puhuttu. Kunnia on materiaa, jolla on itseisarvo.

Doping pitäisi ehdottomasti sallia huippu-urheilussa. Lajit joissa hormooneja, nesteytyksiä ja verenvaihtoja on käytetty hyväksi havaittuina iät ja ajat, pitäisi vapauttaa synnintunnosta. Kisapaikalla on jo muutenkin tarpeeksi jännitystä. Onko voitelu onnistunut, entä lihashuolto ja mites tuo Petterin pää? Kun poika vaan nyplyttää Angrybirdsiä. Ja sitten pitää joukkueitten vielä piilotella pussukoitaan. Kun kotonakaan ei jaksa siivota jälkiään, niin riskit kasvaa, että ainakin yksi verinen ämpäri jää hallin tuulikaappiin. Jos tämä jokavuotinen piilottelu ja stressi saataisiin yhdellä A4-tiedotteella pois, niin se parantaisi elämänlaatua ja iloista kanssakäyntiä muiden joukkueiden kanssa. Jopa norjalaisten.

Meillä on nämä rakkaat tabumme. Dopingin sallimisesta ja kannabiksesta ei saa keskustella, edes unissaan. Dopingin salliminen on tietysti kansainvälinen kysymys. Mutta viattomuuden vaaliminen on erityisesti Suomen kansalle tärkeä juttu. Alkuvoimainen uudisraivaaja, joka jaksaa kuokkia väsymättä ilman juotavaa on kuva, joka sielustamme löytyy kun identiteettimme projektoria tarkennetaan. Minä teen ite, ilman apua. Ei neuvoja nyt kiitos, tämä tehdään nyt tahdolla. Tähän kuvaan ei istu mitenkään se, että kansallisesta ylpeydestämme huolta kantavilla urheilijoillamme on omat Marimekon meikkipussukat, joista pengotaan tauotta nappeja kuin mynthoneita. Rintamamiestaloja ei rakennettu vilpillä.

Rintamamiestaloja ei rakennettu vilpillä.

Maallikkosaarnaaja Maasola

Jos joku pystyy todistamaan, että hiihdossa ja juoksussa sankarimme ovat paatuneita aineiden asiantuntijoita, se sattuu. Tekee mieli vaihtaa kanavalle, jossa Isto Hiltunen syö neljän tähden illallista. Isoisämme hiihtivät sodassa ikuisuuden, juoksivat loppumatkan. Eivät keskeyttäneet vaan taistelivat voitosta. Tässä unohtuu vain se, että ilman piristeitä ei menty sodassakaan. Suomalaisille sotilaille oli heroiinia ja oopiumia, kaukopartiomiehillä oli metamfetamiinia joka auttoi pysymään hereillä. Jos aineita oli, totta kai niitä käytettiin. Sodassa ei menestytä väärillä keinoilla vaan siellä vain menestytään – tai sitten ei menestytä. Ja huippu-urheilu on sotaa. Jostain syystä urheilussa halutaan edelleen hyysätä illuusiota, että palsternakoilla tässä mennään.

Onko se niin, että kun asioihin sisältyy joku paha ja valhe, niin se kiihottaa. Kun monet tietävät, mutta kukaan ei kerro, se kutkuttaa kuin joku kutittelisi höpöväliköstä sulalla. Siksi emme halua paljasta totuutta, tuhmassa piehtarointi on ihanaa. Sellaista sisältöä me päiviimme kaipaamme.

Olen salaa katsellut NHL-pelaajien leukaperiä. Miten ne kasvavatkaan, kuin kirkkoveneen kokkaa kaukaa ihailisi. Haluan nykytaiteen museoon vielä kerran näyttelyn, jossa ovat samojen poikien leuat armeijakuvassa ja Boston Bruinsin paidassa. Jos maailma muuttuu avoimemmaksi, ehkä näyttely tulee sittenkin Suomen urheilumuseoon. Hyväntuulisena ja hauskana.

NHL-kiekkoilijat pelaavat kaudessa melkein sata peliä, ilman mitään aineita, uskoo moni. Kun minä lyllersin viikolla sählyyn, otin kokeeksi kielletyn piristeen. Huomasin että tukkoisuuteen ja allergiaan määrätty pseudoefedriini piristi ja teki liikkeestä liukkaampaa. Sitä täytyy saada lisää.

Maallikkosaarnaaja Maasola