Sormus oli tärkeä symboli Välimeren ympäristössä jo ennen ajanlaskua. Sen pyöreä muoto kiehtoi ihmistä, Lahden muotoilu- ja taideinstituutin korumuotoilun vastuu lehtori Immo Lahtela tietää kertoa.

- Sormuksella ei ole alkua eikä loppua. On ajateltu, että se edustaa ikuisuutta, täydellisyyttä ja uskollisuutta. Se on tietty kehä, joka aina vaan kiertää ja kiertää.

- Jo raamatussa sanotaan, että Egyptin faarao antoi Joosefille sinettisormuksen luottamuksen ja ystävyyden merkiksi.

Ennen vihkisormusta edelsi kihlasormus. Sitä ryhdyttiin käyttämään Roomassa.

- Roomalaiset levittivät tavan katolisen kirkon myötä muualle, Lahtela sanoo.

Suomeen kihlasormus saapui Ruotsista. Tapa otettiin käyttöön naapurimaassa 1500-luvulla porvariston ja aatelisten keskuudessa.

- Ruotsista se levisi hiljalleen Suomeen 1600-luvulla. Silloin käytettiin yhtä sormusta liiton merkkinä, Immo Lahtela toteaa.

Kahden sormuksen, eli kihla- ja vihkisormuksen traditiota, ei ole käytössä kuin Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa.

- Muualla tämä kahden sormuksen pitäminen naisella on leskeyden merkki.

Vihkisormuksen käyttö juontaa juurensa alunperin uskonnollisuudesta, mutta sormusta käyttävät nykyään kaikki naimisiin menevät.

- Tämä symboliikkahan siinä on se tärkein. Tavallaan on sitoutettu ja on ottanut sormuksen sitoumuksen merkiksi. Samalla on tehty tämä ikuisen ystävyyden ja yhdessä pysymisen lupaus.