Talokohtaisia radon-mittaustuloksia ei saa julkistaa

Suomessa on mitattu asuntojen radon-pitoisuuksia 80-luvun puolivälistä alkaen, mutta nykysäädökset estävät aineiston vapaan julkaisun. Asunnon ostaja ei siis pysty etukäteen tarkistamaan, voiko ostettavassa asunnossa asuminen nostaa keuhkosyöpäriskiä.

radon
Radon-pitoisuuksien kartta Itä-Uudeltamaalta
Yllä olevassa kuvassa näkyy Suomen korkeimmat radon-pitoisuudet juuri Itä-Uudenmaan kohdalla.Säteilyturvakeskus

Säteilyturvakeskuksen tutkija Heikki Reisbackan mielestä nykytilanne on hankala. Asuntokohtaisia radon-tutkimustuloksia ei saa julkaista, vaikka siitä voisi olla yleistä etua. Syynä on se, että ihmiset ovat teetättäneet tutkimukset omalla kustannuksellaan.

- Periaatteessa asia voisi yhtä hyvin olla niin, että olisi tietokirjanen talon rakenteisiin, turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavista asioista ja se voitaisiin antaa ulos. Se pakottaisi myös tekemään radon-korjauksia enemmän, mitä Suomessa tällä hetkellä tehdään.

Itäisellä Uudellamaalla korkeita radon-pitoisuuksia

Uusien asuntojen kohdalla sallittu määrä radonia on 200 becquereliä kuutiometrissä huoneilmaa. Säteilyturvakeskuksen tietojen mukaan esimerkiksi itäisellä Uudellamaalla hyvin laajoilla alueilla joka toinen asunto ylittää tämän rajan.

Ainoa tapa selvittää talon radon-pitoisuus on tehdä asuntokohtaiset mittaukset. Naapuritalossa tehdyn mittauksen perusteella ei pysty päättelemään ostokohteen pitoisuuksia, sillä lähekkäinkin olevien asuntojen väliset erot radonin suhteen voivat olla suuria. Esimerkiksi Kirkkonummella tutkitussa 20 asunnon rivitaloyhtiössä yhdessä rakennuksessa radon-pitoisuudet olivat noin sata becquereliä ja viereisessä yli 5000 becquereliä.

- Erot eivät johdu maaperän radon-tuotosta, vaan rakentamisvaiheessa talojen maanvastaiset rakenteet on tehty eri tavalla. Työn huolellisuus ratkaisee. Toisen talon alapohja vuotaa kuin seula ja toisesta on saatu tiivis. Tässä Kirkkonummen tapauksessa maaperän radon-tuotto on siis sama ja ero on siinä, kuinka paljon radonia vuotaa talon sisälle, Reisbacka kertoo.

Säteilyturvakeskuksen tietoja pystyy selaamaan netin kautta. Hakuja voi tehdä kaupunki ja kuntakohtaisesti, jolloin saa yleiskatsauksen alueen keskiarvoista. Tarkempaan arvioon pääsee tekemällä haut postinumeron mukaan, mutta tarkin tapa on tutkia radon-karttoja, joiden tarkkuus on 5x5 km.

Mittaus 43,80 euroa - korjaus jopa 5000 euroa

Radon-mittaukset tehdään pienellä pillerirasian näköisellä purkilla, joita voi tilata Säteilyturvakeskukselta. Tämän vuoden osalta mittaukset voi aloittaa marraskuun alussa. Luotettavan mittauksen takaamiseksi purkin täytyy olla kaksi kuukautta paikoillaan asunnon niissä tiloissa, missä oleskellaan eniten. Käytännössä siis makuuhuoneessa tai olohuoneessa. Kellaritilojen osalta tutkimuksia ei kannata tehdä, mikäli niissä ei paljoa oleskella. Mikäli korkeita radon-pitoisuuksia ilmenee, suositeltavin korjausmuoto on imumenetelmä.

- Parhaita menetelmiä on laatan alainen imu tai radon-kaivo. Sieltä koneellisella huippuimurilla tai kanavapuhaltimella imetään ilmaa maan alta. Tällä tavalla noin 80% radonista saadaan pois huoneilmasta, Radon-tutkija Heikki Reisbackan kertoo.

Vaikka talo-kohtaisia tietoja ei luovuteta Säteilyturvakeskuksesta asuntoja ostavalle, muuttuu tilanne sen jälkeen kun asunto on ostettu. Jos STUK:iin lähettää kirjallisen hakemuksen, jossa todistaa omistavansa asunnon, voi STUK lähettää talon omistajalle tiedot, jos asunnossa on tehty aiemmin radon-tutkimus.

Ongelmatilanne tulee tietenkin asunnon myyntitilanteessa. Suomen käytännön mukaan vanhan asunnon radon-pitoisuuksista pitää periaatteessa saada tieto, mikäli asia on tutkittu ja myyjän tiedossa.

- Jos asut omassa talossa, esimerkiksi omakotitalossa, niin sinua ei pakoteta korjaamaan, mutta hyvin lämpimästi suositellaan, että kannattaa terveydellisistä syistä näin tehdä, Reisbacka summaa.

Sopiva aika aloittaa oman asunnon radonmittaus on kun ulkoilma menee pakkaselle.