Nokia-näytelmän ohjaaja syyttää johtajia valehtelusta

Salora-Nokian entisessä tehdashallissa esitetään teatteria, jossa pureudutaan kahden elektroniikkajätin historiaan Salossa.

kulttuuri
SaloNkia-näytelmän kohtaus. Saloran johtaja Jouko Nordell seisoo lavalla television vieressä. Näyttelijä Joonas Suominen.
Inkeri Pyylampi / Yle

Salolaisen Teatteri Provinssin SaloNkia-näytelmä valottaa Saloran vaiheita ja hahmottaa Nokian nousua ja tuhoa yhden perheen tarinan kautta.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Arto Nieminen on työstänyt näytelmää jo parin vuoden ajan. Nyt ensi-illan aikaan näytelmä ei voisi osua ajankohtaisempaan saumaan Nokian irtisanomisten takia. Ajoitus ei kuitenkaan ole Niemisen mielestä mikään lottovoitto.

- Tämä on ollut niin karmaisevaa kaikille ja Salon seudulle. Se on tuottanut valtavan työttömyysasteen ja 7 000 työtöntä. Eikä se siihen lopu, valitettavasti.

Nokian johto herättää vahvoja ajatuksia. Arto Nieminen moittii Jorma Ollilan toimintaa.

- Hänet tiivistän kahteen sanaan. Sinivalkoinen valhe. Tässä samassa tilassa puolitoista vuotta sitten hän ilmoitti minun kuulteni, että Salosta ei tämä tehdas häviä. Ja saman teki Stephen Elop vähän myöhemmin. Kun alasajo oli silloin jo tiedossa, on aika surkeata, että pitää sortua tuollaisiin valheisiin, eikä pysytä totuudessa.

Työllisyyttä ja traumoja

Ola Leinonen esittää Fjalar Nordellia, joka perusti Saloran. Leinonen oli töissä Saloralla, joten hän on tuntenut roolihahmonsa esikuvan.

Nordellin perheessä näytelmä on herättänyt tunteita jo ennen ensi-iltaa.

- Näytelmä on kyllä herättänyt aika paljon intohimoja ja ehkä voisi sanoa, että pelkojakin. Minulta on kysytty, että ette kai te pilkkaa Fjalar Nordellia, Leinonen kertoo.

- Varmasti vääristelyn pelko on päällimmäisenä pelkona.

Leinonen uskoo, että salolaisten ajatukset Nordelleja kohtaan ovat kuitenkin pääosin myönteisiä.

- Kyllähän Salora antoi Salolle niin suuren ponnahduslaudan ylipäätään. Työllisti suurimman osan salolaisista.

Näytelmässä nostetaan esille lähimenneisyyden asioita. Kaikilla haavoilla ei ole ollut aikaa umpeutua.

- Pyrin siihen, että näytelmä lieventäisi tuskaa. Tässä annetaan toivoa, mutta totta kai haavoja revitään auki. Se on aina ollut teatterin tehtävä. Ei tässä kuitenkaan ole tarkoitus olla rähmällään asioissa tai vääntää veistä haavassa. Tässä kerrotaan totuus osittain fiktiivisesti, draaman keinoin, muotoilee käsikirjoittaja-ohjaaja Arto Nieminen.

Totuuden ja tarun rajamailla

SaloNkia-näytelmässä fakta ja fiktio kietoutuvat yhteen esimerkiksi seuraavasti.

1970-luvulla Saloon nousi iso tehdashalli hyvin nopealla aikataululla. Salora tarvitsi sen, koska Englannista oli tullut Granadalta iso tilaus. Tämä halli päätyi lopulta teatteriksi, jonka näyttämöllä Saloran historiaa esitetään.

Fiktiota sen sijaan on puhelu, jonka Jouko Nordell käy arkkitehdin kanssa tilatessaan isoa tehdashallia.

- Kirjoitin kohtauksen, jossa Jouko Nordell tilaa isoa tehdasrakennusta arkkitehdiltä. Tilauksen tehtyään hän sanoo, että "jos tää joskus kaatuu, niin tehkööt siitä teatterin", Arto Nieminen kertoo.