Kolumni: Kylmää ruokaa ja vanhaa leipää

Jäähdytettynä kotiin tuotu ruoka merkitsee kylmyyttä muussakin kuin muusissa.

Sastamala
Vanhus levittää margariinia ruisleivän päälle.
Yle

Sastamalassa vanhusten ruoka viilenee vuoden vaihteessa. Jäähdytetty ruoka ei sinällään ole uutta. Sastamalan kotiateriapalvelun kyselyssä nimittäin ilmeni, että jo nyt suuri osa asiakkaista syö kotiin tuodun aterian myöhemmin. Vain kolmetoista mummaa tai paappaa sadasta kertoi ruoan olevan kuumaa.

Jäähdytettyä ruokaa perustellaan myös hygieniasyillä. Hyväksyn selityksen vallankin, kun valtaosa kotona asuvista ikäihmisistä pystyy itse ruoan lämmittämään. Jäähdytettynä kotiin tuotu ruoka merkitsee kuitenkin kylmyyttä muussakin kuin muusissa. Sastamalassa mummolaan tuodaan vuoden vaihteen jälkeen yhdellä kertaa kolmen tai neljän päivän ateriat.

Yksin asuva vanhus ei siis enää näe päivittäistä ruokaflikkaansa. Ehkäpä juuri sitä ainoaa säännöllisesti kohtaamaansa ihmistä. Sitä, joka päivittäin kysyy että mitäs tänne kuuluu? Tai sitä, joka käy kurkistamassa onko kaikki hyvin? Jos vaikka on kaatunut eikä pysty kenellekään ilmoittamaan.

Ihan totta - päivittäinen ruoanjakaja merkitsee monelle vanhukselle myös turvallisuutta. Kysyn pitääkö siitä säästää. Kuntaisät ja -äidit muuallakin kuin Sastamalassa ilmeisesti vastaisivat, että kyllä, säästää pitää.

Säästetään sitten. Esimerkiksi Sastamalan päättäjät voisivat joululounaalla eläytyä etukäteen vanhusten ensi vuoden arkeen. Pääruokana voisi olla neljää päivää vanhaa makkarasoppaa. Palan painikkeeksi voisi pyytää apua maakuntakeskuksesta. Tampereen velhot lähettäisivät mielellään ystävilleen parin viikon ikäiset leivänkannikat.