1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Pronssikauden käärinliina kertoo onnettomasti päättyneestä kauppamatkasta

Itävallassa kuolleen tanskalainen kauppamiehen jäänteet tuotiin kotiin sikäläisessä käärinliinassa, kertoo kankaan isotooppitutkimus.

Tanskasta Lusehøj'n pronssikautisesta hautakummusta löydetty käärinliina kertoo, että Euroopassa tehtiin pitkiä kauppamatkoja jo tuhansia vuosia sitten. Yksi aikansa varakkaimmista tanskalaisista sai 2 800 vuotta sitten poltettujen luittensa suojaksi nokkosista kudotun liinan, joka oli tehty Keski-Euroopassa.

Tutkijat luulivat aluksi, että nokkoset oli korjattu hautakummun lähistöltä, mutta isotooppikokeissa ilmeni, ettei niin ollut.

Kööpenhaminan yliopiston tutkija Karin Margareta Frei pääsi kankaan alkuperän jäljille tutkimalla sen sisältämää strontiumia, jota on maankuoressa vaihtelevasti. Strontiumia päätyy kasveihin, eläimiin ja ihmisiin veden ja ravinnon mukana, ja vielä tuhansien vuosien päästä se kertoo, mistä vesi tai ruoka oli alkujaan peräisin - Lusehøj'n liinan tapauksessa aina Alpeilta asti.

Nokkoskangas oli jopa silkin veroista

Myös pronssiuurna, johon liinaan käärityt palaneet luut oli talletettu, on keskieurooppalaista alkuperää, luultavasti Kärnten-Steiermarkin alueelta Itävallasta.

Astiakauppa ei tutkijoita yllätä, vaikka uurna onkin poikkeuksellisen upea löytö.  Kankaan kulkeutuminen aina Fumeen Tanskaan asti sen sijaan oudoksuttaa. Tekstiileihin erikoistuneella arkeologilla Ulla Manneringilla on siihen mahdollinen selitys.

– Pronssikauden tanskalaiset saivat metallinsa Keski-Euroopasta. Rikkaat ja vaikutusvaltaiset miehet kävivät sillä kauppaa. Voi hyvin olla, että funelainen liikemies kuoli kauppamatkalla Itävallassa. Hänen ruumiinsa poltettiin siellä ja pakattiin komeaan uurnaan vietäväksi kotiin, Mannering arvelee.

Pronssikauden nokkoskangas oli parhaimmillaan yhtä laadukasta kuin pellavasta tai jopa silkistä tehty. Manneringin mukaan Lusehøj'n löytö panee kuitenkin epäilemään, kudottiinko nokkoskankaita lainkaan Tanskassa.

Tutkimuksesta kertoo Nature-lehden onlinepainos Scientific Reports.