1930 muilutetun ja murhatun Onni Happosen tapaus puhuttaa edelleen Heinävedellä

Kunnallislautakunnan puheenjohtajana toiminut Happonen siepattiin kunnanvaltuuston kokouksen yhteydessä, kyydittiin Joensuun tien varteen ja murhattiin. Asko Jaakonahon esikoisteos tuo selvittämättömään tapaukseen selityksen kaunokirjallisuuden keinoin.

Asko Jaakonaho (Kirjailija)
Asko Jaakonaho
Onni Happosen tapaus on edelleen mysteeri Heinävedellä. Asko Jaakonahon Onnemme tiellä on kaunokirjallinen selitys tapahtumasarjalle.Petri Vironen / Yle

Lapuan liike ja äärioikeistolaisuus olivat kesällä 1930 voimainsa tunnossa. Pienessä ja syrjäisessä Heinäveden pitäjässä kansanosien välit tulehtuivat ja johtivat raakalaismaiseen tapahtumaketjuun. Pölläkän kylälle asettunut Onni Happonen nousi lyhyessä ajassa työväen johtohahmoksi ja valittiin kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi.

Happosen kohtaloksi koitui valtuuston kokous 1. syyskuuta 1930. 32-vuotias sosialidemokraatti siepattiin väkivalloin autoon, jonka keula suunnattiin kohti Joensuuta ja itärajaa. Happosen ruumis löytyi kaksi vuotta myöhemmin Karvion kanavan itäpuolelta läheltä Valamon luostarin nykyistä tienhaaraa.

Oikeus tuomitsi erään työmiehen murhasta, mutta tämä myönsi myöhemmin ottaneensa syyt niskoilleen rahapalkkiota vastaan. Todelliset syylliset jäivät löytymättä ja tuomitsematta.

Ei mikään totuuskomission

Asko Jaakonahon "Onnemme tiellä" -teoksessa syyllinen löytyy. Lisäksi aikalaiset esiintyvät teoksessa omilla nimillään.

- Se on kaunokirjallinen ratkaisu ja on aika kova ratkaisu nimetä murhaajaksi yksi isännistä, kirjailija myöntää.

- Tärkeämpää on kuitenkin tuoda esille miksi. Mikä sai 1920- ja 30-luvun ihmiset tekemään näin järjettömiä tekoja. Mikä sai isännät kyyditsemään Happosen kaksi kertaa ja toisella kerralla hänet murhattiin, Jaakonaho pohtii.

- En leiki yhden miehen totuuskomissiota vaan kirja on fiktiivinen, kaunokirjallinen näkemys tapahtumien kulusta. Tapauksen ympärille on kietoutunut huhujen ja oletusten monimutkainen verkko. Lopullista totuutta on mahdoton selvittää enää jälkikäteen, kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.

Jaakonahon mielestä Heinäveden tapaus olisi voinut vuonna 1930 sattua melkein missä päin Suomea tahansa.

- Ilmapiiri oli niin vainoharhainen, että Happonenkin leimattiin kommunistiksi, vaikka oli sosialidemokraatti. Hän puolusti köyhyyttä ja oli verottamassa suuria perintöjä, jotka nykyajassa kuulostavat varsin maltillisilta asioilta.

Jaakonaho toivoo, että Happosen tapaus on edelleen käsittelemätön trauma, jonka käsittelemiseen kirja tarjoaa yhden välineen.