Jatkosota - hävitty pyhä sota

Jyväskylän yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan suomalainen papisto maalasi jatkosodan aikaan retorisilla keinoilla kuvan pyhästä sodasta, joka lopulta hävittiin yksilön moraalin rappion vuoksi.

Kotimaa
Kolme suomalaista sotilasta asemissa korsun ovella. Kuva on jatkosodan ajalta  v.1944.
Kolme suomalaista sotilasta asemissa korsun ovella. Kuva on jatkosodan ajalta vuodelta 1944.SA-kuva

YTM Jouni Tillin väitöstukimus näyttää suomalaisen papiston retoriikan kaaren jatkosodan alusta sen loppuun. Kaaren voi katsoa alkavan marsalkka Mannerheimin päiväkäskystä (siirryt toiseen palveluun)kesäkuussa 1941. Siinä Mannerheim kutsuu sotilaita pyhään sotaan ja ristiretkelle kansakunnan vihollista vastaan.

- Sanavalinnoilla on juurensa Hitlerin retoriikkaan ja Saksan retoriikkaan. Siihen nojattiin, sitä hyödynnettiin paljon, ja siitä lähti sodan kattava retoristen valintojen ketju, Tilli sanoo.

Mannerheimin päiväkäskyn sanavalintoja hyödynnettiin esimerkiksi näin:

Nykyinen sotamme on saanut ristiretken luonteen. […] Neuvostoliiton johtajien synnit huutavat taivaaseen asti (Ilmestyskirja 18:5). Näin ollen sotamme on aito ristiretki pakanoita ja Jumalan vihollisia vastaan, siksi me suomalaiset voimme huutaa ’Jumala tahtoo!’ Jumala tahtoo tehdä Suomen suureksi ja vapauttaa Karjalan painajaisesta, joka on vainonnut maatamme.” - Rovasti Rolf Tiivola Koti ja kasarmi -lehti heinäkuussa 1941

Jatkosota näytettiin papiston puheissa ja kirjoituksissa lopun aikojen taisteluna hyvän ja pahan välillä. Bolsevismi kuvattiin antikristuksen symbolina ja primitiivisenä kaaoksena.

- Suomalaiset olivat Kristuksen sotureita vyöryvää pahaa vastaan. Pyhä sota taas on vahvaa puhetta - sehän tarkoittaa sitä, että sota oli Jumalan johtama ja tahtoma sota Jumalan vihollisia vastaan. Se tietenikin tulisi päättymään vääjäämättömään voittoon, Tilli toteaa.

Myös Suur-Suomi (siirryt toiseen palveluun) -ideologialle löydettiin perustelut Raamatusta.

- Perusteluna käytettiin Raamatusta Apostolien tekojen 17 (siirryt toiseen palveluun). lukua, jonka mukaan Jumala on määrännyt ajat ja rajat kansoille. Vanhan rajan ylittämistä vastustaneille käytettiin perusteluna sitä, että Jumalan määräämä raja on vähän kauempana, Tilli sanoo.

Stalingrad ja retoriikan käänne

Mannerheimin päiväkäskynkin mukaan Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan "Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina". Kun Saksa alkuvuodesta 1943 oli hävinnyt valtavan Stalingradin taistelun, alkoi Suomessakin näyttää siltä, ettei riemumarssi Uralille toteudukaan.

- Jo hieman ennen Stalingradia papisto otti käyttöön jeremiadin eli valitusvirren. Sillä voitiin osoittaa syyllisyys epäonnistumisesta sotilaiden ja kansalaisten moraalittomuuteen. Paavaliin nojaten kerrottiin miten jokaisen yksilön sisällä käytävä kamppailu paholaista vastaan tulisi ratkaisemaan myös jatkosodan lopputuloksen. Kansalaiset jäivät vajaiksi Kristuksen sotilaitten siveellisyyden ja puhtauden normista, Tilli toteaa.

Kansalaiset jäivät vajaiksi Kristuksen sotilaitten siveellisyyden ja puhtauden normista.

Jouni Tilli

Saarnoissa julistettiinkin jopa, että suomalaiset näyttäisivät tehneen sopimuksen paholaisen kanssa, kun esiintyy niin synnillistä käytöstä. Kotirintaman langenneita naisia moitittiin, rintamalla taas oli kiroiltu ja käytetty alkoholia.

- Ei tarvinnut kritisoida kirkon ratkaisuja eikä valtion sotapolitiikkaa varsinkaan. Kyse ei ollut siitä, että tavoitteet tai teot olisivat olleet vääriä tai virheellisiä, vaan kansalaisten moraalista se on jäänyt lopulta kiinni, siinä oli lipsuttu ja sen takia kävi näin, Tilli kuvailee.

- Se on kovaa puhetta, mutta ymmärrettävää siltä kannalta, että jollakin tämä käänne piti selittää. Loppuvuodesta 1941 näytti vieltä selvältä, että Suomi onnistuu täydellisesti Jumalan antamien kahden tehtävän toteuttamisessa. Eli oli kristillisen Euroopan puolustaminen bolsevismilta, ja toinen oli Suur-Suomi, hän jatkaa.

Ansaittu rangaistus

Jatkosota päättyi aselepoon syyskuussa 1944. Tuolloin retorinen kertomus eteni valitusvirrestä rangaistuksen suuntaan. Suomi oli kollektiivisesti ja ansaitusti joutunut vaeltamaan polttavassa erämaassa.

- Kärjistäen sanottuna papiston retoriikan mukaan yksilön sisäisen kamppailun voitti paholainen, ja sen seurauksena Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota käytännössä hävittiin. Sen takia tarvittiin ansaittua kuritusta. Suomi oli laitettu Jumalan kouluun, ja piti olla kiitollisia siitä, ettei suomalaisia ja Suomea tuhottu kokonaan. Piti olla tyytyväinen, että saatiin vain niin vähän rangaistusta, Tilli sanoo.

Tutkimuksen mukaan Suomen papisto oli varsin yhtenäisenä luterilaisuudelle vieraan pyhän sodan ja ristiretkien retoriikan takana.

- Yhden saarnamiehen löysin, joka nojasi Martti Lutheriin, joka muun muassa kritisoi ristiretkiä ja sodan uskonnollista oikeuttamista. Mutta hänkin osallistui täysin rinnoin vihollisen demonisointiin. Aika tiukassa oli kypärä papiston päässä, Tilli toteaa.

Aika tiukassa oli kypärä papiston päässä.

Jouni Tilli

Kirkko ei ole estellyt tutkimusta

Tillin mukaan siitä huolimatta ettei materiaali suorastaan mairittele, kirkko on tukenut hänen tutkimustaan.

- Minulle on annettu vinkkejä, että mistä materiaalia löytyy. Reisjärven rovasti Jaakko Rantamäki päästi arkistoihin, missä on sodan ajalta säilöttyjä paimenkirjeitä ja muita. Ei vielä ainakaan ole tullut vastaan ketään, joka olisi sanonut, että tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, Tilli sanoo.

Hän arvelee, että jatkosodasta ja kirkon ja valtiovallan suhteesta on jo aiemmin ollut niin paljon tietoa, ettei tutkimus sinällään hätkäytä.

- Ei minuakaan kiinnostanut niinkään kirkon ja valtion suhde, sehän on protestantismissa aivan yleisesti tunnettu juttu. Mutta se on niin yleinen juttu, että minua kiinnosti pureutua niihin mekanismeihin, joilla se retorisesti toteutuu. Ja mielenkiintoisia kertomuksia siellä paljastuikin.

Jouni Tillin väitöstutkimus "The Continuation War as a Metanoic Moment. A Burkean Reading of Lutheran Hierocratic Rhetoric” (Jatkosota metanoian momenttina. Burkelainen luenta luterilaisen papiston retoriikasta) julkaistaan sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 449.