1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. rakennukset

Vuoritalon saattaa saada omakseen eurolla

Helsinki etsii tarjouskilpailulla ostajaa Puu-Käpylässä sijaitsevalle Vuoritalolle. Talosta piti tulla VPK:n seuraintalo 20-luvulla, mutta rahat loppuivat kesken. Valmiiksi saatiin pelkkä näyttämötorni. Sittemmin tilassa on majaillut monenlaista väkeä, mutta nyt siitä on tullut kaupungille ongelmajätettä. Tolkullisen suunnitelman esittävälle ostajalle talo luvataan myydä pikkurahalla.

Vuoritalo Nyyrikinpuiston kalliolla. Kuva: Yle

Nyyrikinpuiston kalliolla kohoavasta kummituslinnasta piti alkujaan tulla rehvakas juhlatila paikalliselle vapaapalokunnalle. Puu-Käpylän arkkitehti Martti Välikankaan piirrustuksista kuitenkin putosi toteutusvaiheessa valtaosa pois, kun rahapula iski. Sali, lämpiöt ja kahvila jäivät toteuttamatta kokonaan; niistä muistuttaa vain talon pohjoispäädyssä näkyvä luonnostelma.

VPK:n oleilu tornissa jäi lyhyeksi. Vuoritalon liki 90-vuotiseen historiaan mahtuu kuitenkin monenlaista sakkia. Torni on isännöinyt muun muassa päiväkotia, seurakuntasalia, koulua, laitavasemmistoa ja nuorten alakulttuuriyhdistyksiä. Siellä on pidetty salakapakkaa, väijytty vihollishävittäjiä, ja kaupunginteatterilaiset ovat pitäneet siellä aikoinaan villejä jatkoja.

Vuoritalo ei ole edes rakennus, vaan rakennuksen aihio, se ei ole koskaan valmistunut.

Tilakeskuksen kehitysinsinööri Erik Nieminen

Lopulta se putosi kaupungin syliin, kun kiinteistöyhtiö ei pystynyt maksamaan tonttivuokriaan. Kauppahinta oli noin tuhat markkaa, saman verran kuin vuokrarästit.

Ontuvia elvytysyrityksiä

Kiinteistölautakunta oli jo päättänyt purkaa koko hökötyksen, mutta silloin hätiin tuli Käpylä-seura. Asukkaat halusivat laittaa paikat kuntoon talkoilla, eikä kaupunki laittanut kapuloita rattaisiin. Lopulta heiltäkin loppui puhti mahdottoman urakan edessä.

Vuoritalon viimeinen vuokralainen oli punk-yhdistys, joka piti talossa bändi-iltoja ja tarjosi treenipaikkoja.

Virallisesti lappu laitettiin Vuoritalon luukulle kuutisen vuotta sitten - sen jälkeen siellä ovat viihtyneet lähinnä pussikaljaporukat, luvattomat bilejärjestäjät ja satunnaiset kodittomat. Vuoritalo oli asemakaavassa varattu kulttuurikäyttöön. Järkevää käyttöä - ainakaan sellaista, johon jollakulla olisi varaa - ei talolle ole keksitty, tuskailee Tilakeskuksen kehitysinsinööri Erik Nieminen.

- Me etsittiin viitisen vuotta semmoista tahoa, jolla olisi kyky investoida ja joka samalla olisi pystynyt ottamaan talosta ainakin sen 51 prosenttia kulttuurikäyttöön. Sellaista ei löytynyt. Pisimmälle pääsi yksi hollantilaispari, joka oli jo Maastrichtissa korjannut vanhan kirkon taiteilijataloksi. Hekin sitten pelästyivät suomalaisia rakennusmääräyksiä.

Rakennusrauniosta unelmakoteja

Kaupungille vanhoista, suojelluista rakennuksista on tullut varsinainen riesa, koska kiinteistöpuolen rahat riittävät hädin tuskin tarvittavien päiväkotien ja koulujen rakentamiseen - saati sitten homeremontteihin. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ei kuitenkaan haluta hajoavan käsiin, joten niitä yritetään nyt kaupata ulkopuolisille.

Olisi erinomaisen iso vahinko, jos tämän rakennuksen historiaan jouduttaisiin vielä lisäämään pari henkilökohtaista konkurssia.

Tilakeskuksen kehitysinsinööri Erik Nieminen

Vuoritalon osalta pelastusta haetaan uudesta asemakaavasta, joka hyväksyttiin viime viikolla valtuustossa. Taloon saa - jos kaupunginmuseo suo - rakentaa neljä reilun kokoista loft-asuntoa ja yhteistiloja. Rakentamista tosin rajoittaa se, että Vuoritalo on suojeltu S2-merkinnällä, eli sen julkisivuun ei saa tehdä merkittäviä muutoksia. Kaupunginmuseon kanssa on kuitenkin neuvoteltu asuinrakentamisesta hyvässä hengessä, rauhoittelee Nieminen.

Suojelumerkintä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollista ostajaa odottava riesa, Nieminen varoittaa. Talon korjaamiseen palaa neliötä kohti rahaa ainakin puolitoistakertaisesti uudistuotantoon verrattuna.

- Vuoritalo ei ole edes rakennus, vaan rakennuksen aihio, se ei ole koskaan valmistunut. Siellä ei ikinä ole ollut vesitekniikkaa, siellä ei ikinä ole ollut asianmukaista lämmitysjärjestelmää, sähköt on olleet vähän niin ja näin, se on eristämätön, sitä on kohdellut sää kaltoin vuosikymmeniä ja pari vuotta sitten keskikerros paloi.

Niemisen mielestä Vuoritalo ei silti ole mikään kiinteistönvälittäjän painajainen.

- Eihän tämä mikään pommi ole! Tämä on paikallishistoriallisesti arvokas, haasteellinen kohde ihmisille, jotka etsivät jotain uniikkia. Moni on kysellyt jo Vuoritalosta ja haluaisi tänne asumaan, mutta nyt ei pelkkä tahto riitä; tarvitaan intoa, taitoa ja rahaa. Vaikka me myymme tätä tarjouskilpailulla, on raha väärä mittari. Jos jollakin on todella hyvä idea ja oikeasti resursseja toteuttaa se, hinta voi olla nimellinen. Saat vaikka eurolla, jos maksat heti, ja pystyt viemään tämän muutoksen kunnialla läpi, Nieminen toteaa toimittajalle.

Nieminen toivoo ennen kaikkea, että Vuoritalo löytää omistajan, joka laittaa rakennuksen arvoiseensa kuntoon, mutta realistiselta pohjalta. Suunnitelma on tehtävä huolella.

- Jos tuo Vuoritalo vielä muutaman kymmenen vuotta siinä tyhjänä seisoo, niin kyllä se sitten on sen pelin loppu. Olisi kuitenkin erinomaisen iso vahinko, jos tämän rakennuksen historiaan jouduttaisiin vielä lisäämään pari henkilökohtaista konkurssia ja muutamia avioeroja.