Salainen tiedustelija avaa oven säälimättömään tiedustelusotaan

Kirjailija Mikko Porvalin tuorein teos pohjautuu jatkosodan aikana vakoilijoiden peitetarinoita kirjoittaneen Igor Vahroksen kirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin.

kulttuuri
Mikko Porvalin kirja Salainen tiedustelija. Suomalaisen sotaupseerin kirjeet 1940-44.
Yle Keski-Suomi

Igor Vahros oli nuori kielitieteilijä, reservin luutnantti ja Venäjän emigrantti. Todellinen kahden maan kansalainen, joka puhui sujuvasti sekä suomea että venäjää. Välitön mies, joka oli kiinnostunut niin tieteestä ja taiteesta kuin maailman politiikasta.

Mutta ennen kaikkea Igor Vahros oli lyömätön vakoilija.

Jo talvisodan aikana Vahros oli suomentanut sotasaalisasiakirjoja ja kuulustellut sotavankeja. Jatkosodassa hänen vastuunsa kasvoi: sodan alkaessa Vahros sijoitettiin Päämajan liikkuvaan tiedustelukeskukseen Osasto Raskiin, joka sai tehtäväkseen agenttitiedustelun järjestämisen.

Vahros opetti tiedustelukoulussa psykologiaa, piti maailmanpoliittiseen tilanteeseen liittyviä katsauksia, johti orkesteria ja kuoroa - ja kirjoitti vakoilijoiden peitetarinat.

Harvinaista aineistoa

Kirjailija Mikko Porvalin ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, kun Igor Vahroksen tytär Muusa Savijärvi tarjosi isänsä päiväkirjoja ja rintamalta kirjoittamia kirjeitä aineistoksi.

- Tiedusteluun liittyvät viralliset asiakirjat joko hävitettiin tai toimitettiin Ruotsiin Stella Polaris -operaatiossa. Ruotsiin toimitettuja asiakirjoja ei ole löytynyt, joten tiedusteluun liittyvä tieto on pitkälti yksityishenkilöiden hallussa.

Vahroksen puolisonsa ja isänsä kanssa käymä kirjeenvaihto kulki nyrkkipostina Helsinkiin, joten se ei altistunut sensuurille. Lisäksi Vahroksella oli mahdollisuus käyttää tiedustelualan kuriiripostia.

- Kirjeissä on pystytty kuvaamaan varsin totuuden mukaisesti ympäröivää maailmaa ja Itä-Karjalaa. Ja eihän se kovin kaunista luettavaa ole. Virallinen kuva, jonka Suomi siviiliväestön elämästä Itä-Karjalassa antoi, oli siloteltu, Porvali toteaa.

Vakoojasta Kekkosen tulkiksi

Igor Vahroksen sotavuosina 1940-1944 käymä kirjeenvaihto on pääosassa Mikko Porvalin Salainen tiedustelija -teoksessa. Kirjan lopussa kuitenkin luodaan katsaus Vahroksen elämään sodan jälkeen.

- Vaikuttaa siltä, ettei Neuvostoliitossa osattu yhdistää tiedusteluosaston nuorta vänrikkiä Igor Vahrosta myöhempään professori Igor Vahrokseen. Tai uskoisin, että tieto on ollut, mutta syystä tai toisesta viranomaistahot eivät kiinnittäneet siihen huomiota, Porvali miettii.

Vahros toimi sodan jälkeen paitsi professorina myös Urho Kekkosen tulkkina.

- Vahros joutui muun muassa yya-neuvotteluihin, koska vakituinen tulkki Kustaa Loikkanen ei saanut viisumia Moskovaan. Vahros sai ja muutaman päivän varoitusajalla hän joutui istumaan samaan pöytään Stalinin ja Molotovin kanssa, jotka olivat hänen verivihollisiaan.

Myöhemmin Vahros myös palkittiin Pushkin-mitalilla neuvostoliittolaisen kulttuurityön edistämisestä. Hän on tiettävästi ainoa palkinnon saanut, joka on sotinut Neuvostoliittoa vastaan.

- Palkintoon tosin on tieteelliset perusteet. Vahros toimitti hyvin laajan sanakirjan ja hän oli kansainvälisen Dostojevski-seuran puheenjohtaja, Porvali kertoo.

Jokainen teos avaa mahdollisuuksia

Salainen tiedustelija on Mikko Porvalin neljäs sotahistoriallinen teos. Jokainen kirja on avannut väyliä uusien materiaalien äärelle.

- Yhteydenottoja tulee jatkuvasti, mutta kaikkiin ei pysty tarttumaan ajan puutteen vuoksi, rikoskomisariona työskentelevä Porvali sanoo.

- Ilmeisesti olen kuitenkin onnistunut kirjoittamaan sillä tavalla, että se on omiaan herättämään luottamusta niissä tahoissa, joilla tällaista aineistoa on hallussa, Porvali jatkaa.

Porvalin kolmas teos Operaatio Hokki oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana vuonna 2011. Aiemmin häneltä on ilmestynyt jatkosodan tiedustelukoulutuksesta kertova Vakoojakoulu sekä suomalaispojan matkasta Ranskan rannikon taisteluihin kertova Kaatunut Normandiassa.