DNA:n säilyvyyden takaraja selvisi - haaveet dinosaurusten kloonaamisesta raukesivat

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. DNA ei säily edes ihanneoloissa likimainkaan niin kauan, kertoo tuore tutkimus.

tiede
Aurinko siivilöityy täysikokoisen dinosaurusmallin läpi Senckenbergin Luonnonhistoriallisessa museossa Saksan Frankfurtissa. Takana siintää suihkukoneen valkoinen vana sinisellä taivaalla.
Frank Rumpenhorst / EPA

Vähäisimmätkin toiveet siitä, että dinosaurusten DNA:ta olisi säilynyt nykypäivän tutkijoille, ovat rauenneet Uuden-Seelannin moa-lintujen fossiileilla tehdyissä tutkimuksissa. Sukupuuttoon kuolleiden lintujen luille tehdyt kokeet osoittavat, ettei dinosaurusten kloonaaminen niiden perimästä tosiaankaan ole mahdollista kuin mielikuvituksessa.

Kokeissa tutkittiin, miten nopeasti DNA:n rakenneyksiköiden eli nukleoitidien väliset siteet katkeavat ja tieto perimästä häviää olemattomiin. Sen selvittämistä on tätä ennen haitannut tutkimukseen sopivien luiden puute.

Entsyymit ja mikro-organismit alkavat pilkkoa solujen DNA:ta heti eläimen kuoltua. Pääsyyllisenä pidetään kuitenkin veden aiheuttamaa reaktiota. Koska pohjavettä on lähes kaikkialle, DNA:n pitäisi teoriassa rapautua vakiovauhtia. Sen määrittelemiseksi ei kuitenkaan ole aiemmin löytynyt kyllin suuria määriä fossiileja, joissa on tallella DNA:ta.

Tanskalaiset ja australialaiset tutkijat ovat nyt ratkaisseet arvoituksen saatuaan laboratorioonsa 158 jättilintu moan sääriluuta, joista geneettistä materiaalia yhä löytyi. Luut ovat 600 - 8 000 vuoden ikäisiä ja peräisin jokseenkin samalta alueelta, joten ne olivat vanhenneet vakaissa olosuhteissa.

Edes meripihka ei anna DNA:lle lisäaikaa

Vertaamalla näytteiden ikää ja DNA:n tuhoutumista tutkijat laskivat, että DNA puoliintuu 521 vuodessa. Se tarkoittaa, että 521 vuoden kuluttua puolet DNA:n nukleotidien välisistä sidoksista on katkennut. 521 vuoden päästä niin on käynyt puolelle jäljelle jääneistä sidoksista, ja niin edelleen.

Tutkijat totesivat, että vaikka luu lepäisi ihanteellisessa lämpötilassa, kaikki sidokset tuhoutuvat viimeistään 6,8 miljoonassa vuodessa. Jo puolentoista miljoonan vuoden jälkeen DNA:sta tulee lukukelvotonta: tietoa on jäljellä liian vähän, että siitä saataisiin irti mitään olennaista.

Niinpä haaveet dinosaurusten kloonaamisesta jäävät science fictioniksi, eikä meripihkaan juuttuneista hyönteistenkään perimä ole enää monistettavissa. Tutkijaryhmä on kuitenkin tyytyväinen siitä mahdollisuudesta, että nykyinen DNA:n säilyvyysennätys saattaa olla päihitettävissä. Toistaiseksi vanhin tunnettu DNA on Grönlannista 450 000 - 800 000 vuoden takaa.