Aleksi Bardy: Leijonasydän ei ole Joensuun skiniongelman innoittama

Ensi vuonna ensi-iltansa saavan Leijonasydän-elokuvan käsikirjoittaja Aleksi Bardy ei halunnut sijoittaa uusnatseista kertovaa elokuvaa Joensuuhun. Bardyn mukaan Joensuu menneiden vuosien skiniongelmineen nousi esiin keskusteluissa, mutta uusi elokuva kertoo yhden ihmisen tarinaa.

Kotimaa
Takana vasemmalta Peter Franzén, Niko Vakkuri, Mikko Neuvonen, Jussi Vatanen, Dome Karukoski ja Jasper Pääkkönen. Edessä Pamela Tola ja Timo Lavikainen
Maija Tuunila / Yle

Käsikirjoittaja Aleksi Bardy myöntää, että Joensuun skiniongelmat tulivat Leijonasydän-elokuvan käsikirjoitusta ja toteutusta pohtiessa esiin, mutta tapahtumia ei haluttu sijoittaa sinne, vaan Kotkaan:

- Joensuu tuli mieleen ja nousi joskus esiin keskusteluissa, mutta se ei vaikuttanut käsikirjoitukseen.

- Joensuussa tilanne oli aikoinaan toinen. Siellä oli kyse nuorten ryhmästä ja ilmiö kesti rajallisen ajan. Elokuva kertoo yhden ihmisen tarinaa, muistuttaa Bardy.

Aleksi Bardy korostaa elokuvan pyrkivän todistamaan sitä, että rakkaus voittaa vihan. Rakastuuhan elokuvan päähenkilö Teppo Sariin, jolla onkin yllättäen poika, joka on puoliksi mustaihoinen.

Joensuu tuli mieleen ja nousi joskus esiin keskusteluissa, mutta se ei vaikuttanut käsikirjoitukseen

Aleksi Bardy

Elokuvan idea syntyi elokuvateatterissa

Käsikirjoittaja Aleksi Bardy kertoo, että Leijonasydän-elokuvan idea syntyi elokuvateatterissa lastenelokuvan näytöksen yhteydessä:

- Olin poikani kanssa katsomassa lasten elokuvaa. Ja kun näytös loppui ja valot syttyivät saliin, näin siellä aikuisen skinin joka oli kolmen pellavapään ja yhden aasialaistaustaisen lapsen kanssa.

- Mies jutteli mielestäni lasten kanssa tosi herttaisesti ja se teki minuun vaikutuksen, kertoo Aleksi.

Bardy kertoo pohtineensa sitä, minkälainen tarina tuohon mieheen ja lapsiin liittyi ja se johti käsikirjoituksen juonen kehittymisen.

Joensuu kärsii yhä skinimaineestaan

Joensuu tuli voimallisesti esille valtakunnanuutisissa 1990-luvun puolivälin molemmin puolin ulkomaalaisiin kohdistuneiden vahingontekojen ja jopa pahoinpitelyjen vuoksi. Tuolloin Joensuussa toimi järjestäytynyt uusnatsiryhmä, johon kuului nuoria aikuisia ja koululaisia. Myöhempinä vuosina kyse oli enemmän tai vähemmän kiinteistä kaveripiireistä.

Vuodesta 1998 lähtien Joensuussa toimi rasismin vastainen EXIT-projekti, jota johti tutkija Vesa Puuronen Karjalan tutkimuslaitokselta. Projektissa olivat mukana lähes kaikki mahdolliset tahot, joilla oli tekemistä nuorin kanssa.

Skiniongelma ja rasismi saatiinkin pääosin aisoihin, mutta Joensuun maine ei saavutetuista tuloksista huolimatta juurikaan parantunut. Näihin päiviin saakka ovat joensuulaiset saaneet puolustella kaupunkinsa mainetta, kun heiltä on kysytty Joensuuta vaivanneesta skiniongelmasta.